HYVÄ NÄIN

Pikaiset kuulumiset Suomesta.

Perille pääsin, 18h matkustamisen jälkeen. Matka meni tosi nopeasti, joten sen pituus ei tuntunut juuri missään. (Mulla oli vaihtolento, siksi niin pitkä matka).Yks hujaus, niin olin kävelemässä pitkin Kuopion katuja. 

Tytöt oli olleet reippaita aamulla. Osa lähteneet käveleen mua vastaan, osa taas laittoi aamupalaa siskojeni Heidin ja Mirkan kämpällä. Kiva oli tulla takaisin tänne, kun sai hyvän vastaanoton heti matkan jälkeen. Muut lähti kouluun, mä jäin nukkumaan edellisen yön univelkoja pois.

Paljon on myös tapahtunut näinä päivinä, nimittäin sain tiistaina avaimet mun kämppään, eikä mulla ollut juuri tietoa, milloin pääsen asettumaan sinne ja laittamaan tavaroita paikoilleen. En omista autoa, enkä tuntenut ketään täältä, kuka voisi isolla autolla tulla muuttoavuksi. Vanhemmat olivat lupautuneet tietenkin, mutta hekin päivät töissä ja eri paikkakunnalla, niin hankalaa.

MUTTA, mulla oli maailman paras muuttoapulainen. Kaisla, joka nappas peräkärryn ja ajeli keskustaan auttamaan. Ja niin vaan saatiin tavarat kolmen (lopulta kahden) tytön voimin sisälle uuteen asuntoon.

Hyvä näin.

-Maikki

SUOMI 100v.

Kuvasaldo on vähäinen, eikä kuvissa todella näy kaikki tarjottava. Pahoittelut siitä, keskityin enemmän iltaan itsessään, kuin kuvaamiseen.

Suomi 100v.

Juhlat, joita itse odotin ainakin monta monta viikkoa. Miten nopeasti aika loppujen lopuksi menikään, sillä nyt ne ovat jo ohitse. 

Mulle Suomi on ollut aina tärkeä, enkä ole edes kaivannut sieltä erityisemmin ulkomaille. Paitsi puoli vuotta sitten, kun päätin tänne Saksaan lähteä. Oon täällä kuitenkin tajunnut sen, miten suuri merkitys suomalaisuudella ja ylipäätään sillä, että asuu Suomessa, on mulle. Oon oppinu arvostamaan enemmän suomalaisuutta, asioita mitkä on hyvin siellä, luontoa, sitä metsän vihreyttä ja hiljaisuutta. Ja siksi tuntuu ihanalta palata takaisin Suomeen.

Niin, tämä on siis viimeinen iltani täällä, viimeisen postauksen kirjoitan tämän pöydän ääressä. Päivä on mennyt hieman sumussa, kai mä jännitän vähän kaikkea tulevaa. Sitä, miten vaikeaa on jättää tämä elämä taakse, elämä, johon totuin ja asiat, mitkä täällä saivat aivan uudenlaisen ajattelutavan. Jännitän Suomeen palaamista, miten minut otetaan siellä vastaan ja miten itse kohtaan muuttuneet asiat. 

Kaikesta huolimatta mun on just nyt hyvä olla itseni kanssa. 

Ja kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin, 

on aika "vaihtaa junaa" ja jatkaa matkaa seuraavalle asemalle.

Kiitos, kun seurasit elämääni Saksassa. Suuren suuret kiitokset myös mun Au pair- perheelle, olette mahtavia ihmisiä. ♥

Palataan jälleen!

-Maikki

HYPPY UUTEEN JUNAAN?

Heipä hei taas jälleen.

Kuten oon tainnu mainitakin, mun lapsuudenystävä on just nyt Au pairina Berliinissä (enää vajaan viikon). Ja kuin myös minä olen Au pairina Saksassa ja ensiviikko tulee olemaan minullekin viimeinen, haluttiin viettää tämä yhteinen viikonloppu yhdessä Saksassa. Välimatka toistemme koteihin on kuitenkin sen verran pitkä viikonlopuksi, joten päätettiin puolittaa se ja matkata Hampuriin.   

Me lähdettiin sinne seikkailumielellä. Ei suunniteltu etukäteen ohjelmaa, vaan mentiin sinne minne mentiin. Ostettiin päiväliput ja matkusteltiin (paljon) metrolla paikasta paikkaan. Kyseltiin paikallisilta ihmisiltä, mitä he suosittelisivat Hampurissa ja illalla nähtiinkin hienon näköinen vesinäytös. Kaiken kaikkiaan virkistävä viikonloppu takana. 

Mutta ensiviikko, mun viimeinen viikko täällä. Fiilis on haikea. Jännitän Suomeen menemistä aika paljon. On sellainen tunne, että "hyppään uuteen junaan", joka kuljettaa mut edelliseltä asemalta seuraavalle. Jatkan samaa koulua, mutta muutan esimerkiksi yksin (jota en puoli vuotta sitten todellakaan olis tehny), mulla on valtavasti uusia kavereita ja innostusta tutustua ihmisiin, oon kasvanu henkisesti ja joutunut käsittelemään täällä Saksassa niin monia asioita ja sen takia mun on helpompi olla. Se, mikä mua kuitenkin jännittää on, että palaanko huomaamatta samaan vanhaan (joka ei ollut kovin kiva), vai jaksanko varmasti hypätä siihen uuteen junaan. Suomeen palaaminen(kaan) ei tule olemaan kovin helppo. Aluksi varmasti shokki, jollain tapaa. Sama ympäristö, melkein samanlainen opiskelijaelämä, mutta niin paljon eri ihminen ja eri ajattelutavat. Se jää nähtäväksi. Ei auta ajatella muuta kuin, että asiat menevät niin kuin on tarkoitettu. Ja luotan siihen.

Tällaisin miettein tänään. Mukavaa arkiviikkoa kaikille! 

-Maikki

YSTÄVÄNI MUN, SUOMESTA

(Kuvat ovat sekaisin kaikilta päiviltä).

He tulivat, he olivat ja he lähtivät. 

Miten ihanalta tuntuikaan nähdä heitä pitkästä aikaa. Olla ja mennä, seikkailla ympäri Pohjois-Saksaa ja tehdä pieni reissu Tanskankin puolelle. Miten turvalliselta elämä tuntuikin, kun vierellä oli tutut ihanat ystävät, joiden kanssa pystyi vaihtamaan kuulumisia kasvotusten. Mä niin nautin, vaikka alitajuntasesti koko ajan valmistauduinkin siihen, että kohta pitää taas hyvästellä.

Nyt he ovat kuitenkin matkalla takaisin Suomeen ja toivottavasti perille ongelmitta pääsevät. Minä matkaan nyt kahteen viimeiseen viikkoon Saksassa. 

Palataan jälleen, viimeistään Suomessa.

Kiitos! <3

-Maikki

KAUPUNGISTA KAUPUNKIIN

Seikkailuntäyteiset kaksi päivää takana. Löydettiin uusia kivoja paikkoja ja niiden myötä kuului paljon "wow"- huudahduksia suusta. Huristeltiin siis autolla kaupungista kaupunkiin ja nautittiin elämästä Saksassa.

Oon tutustunu täällä toiseen Au pairiin, joka on kotoisin Nepalista. Kiva saada välillä viettää yhdessä hänen kanssaan aikaa, vaikka onkin pieniä kielellisiä ongelmia. Voin todeta kuitenkin sen, että huonollakin englannilla pärjää, kun on vain kärsivällinen. Vähän heittää saksan kieltä sekaan, (joskus jopa suomea ja hän nepalia) niin siinä sitä on kerrassaan soppa. Kun toista ymmärtää, vaikka sitten monen mutkan kautta, on se pääasia. Ja tietenkin hauskanpito.

Niin, ehkäpä on myös hyvä sanoa, että suunnitelmat seuraavasta vuodesta ovat muuttuneet. Palaan 3-viikon päästä takaisin Suomeen jatkamaan opintojani. Ehkä nyt ei ole minun aikani jäädä Saksaan, se on toivottavasti kuitenkin jossain tulevaisuudessa. 
Tietysti harmittaa lähteä ihanasta perheestä pois, mutta näin on parempi itselleni. Käyn koulun Suomessa loppuun ja katson sitten uudelleen. 

Ensi torstaina saan vieraaksi Suomesta kaverit. Heitä onkin ollut kova ikävä. 
Palataan siis jälleen seuraavassa postauksessa.

Mukavaa viikkoa jokaiselle!

-Maikki