HYPPY UUTEEN JUNAAN?

Heipä hei taas jälleen.

Kuten oon tainnu mainitakin, mun lapsuudenystävä on just nyt Au pairina Berliinissä (enää vajaan viikon). Ja kuin myös minä olen Au pairina Saksassa ja ensiviikko tulee olemaan minullekin viimeinen, haluttiin viettää tämä yhteinen viikonloppu yhdessä Saksassa. Välimatka toistemme koteihin on kuitenkin sen verran pitkä viikonlopuksi, joten päätettiin puolittaa se ja matkata Hampuriin.   

Me lähdettiin sinne seikkailumielellä. Ei suunniteltu etukäteen ohjelmaa, vaan mentiin sinne minne mentiin. Ostettiin päiväliput ja matkusteltiin (paljon) metrolla paikasta paikkaan. Kyseltiin paikallisilta ihmisiltä, mitä he suosittelisivat Hampurissa ja illalla nähtiinkin hienon näköinen vesinäytös. Kaiken kaikkiaan virkistävä viikonloppu takana. 

Mutta ensiviikko, mun viimeinen viikko täällä. Fiilis on haikea. Jännitän Suomeen menemistä aika paljon. On sellainen tunne, että "hyppään uuteen junaan", joka kuljettaa mut edelliseltä asemalta seuraavalle. Jatkan samaa koulua, mutta muutan esimerkiksi yksin (jota en puoli vuotta sitten todellakaan olis tehny), mulla on valtavasti uusia kavereita ja innostusta tutustua ihmisiin, oon kasvanu henkisesti ja joutunut käsittelemään täällä Saksassa niin monia asioita ja sen takia mun on helpompi olla. Se, mikä mua kuitenkin jännittää on, että palaanko huomaamatta samaan vanhaan (joka ei ollut kovin kiva), vai jaksanko varmasti hypätä siihen uuteen junaan. Suomeen palaaminen(kaan) ei tule olemaan kovin helppo. Aluksi varmasti shokki, jollain tapaa. Sama ympäristö, melkein samanlainen opiskelijaelämä, mutta niin paljon eri ihminen ja eri ajattelutavat. Se jää nähtäväksi. Ei auta ajatella muuta kuin, että asiat menevät niin kuin on tarkoitettu. Ja luotan siihen.

Tällaisin miettein tänään. Mukavaa arkiviikkoa kaikille! 

-Maikki