Kun tuuditin häntä,
hänen silmänsä painuivat kiinni ja hän kauniisti unehen vaipui,
kunnes se oikea osui kohdalle
ja osui ja upposi.
Kuin laiva meren pohjaan, vaipui syvälle tuonne.
Syvällä, pohjalla, tuonelassa.
Kaikkien ihailtavana
paholaisen polvella
pieni tyttönen säikähtäneenä.
Otin hänet syliin, halasin
ja tuuditin häntä.
Sikeään uneen vaipuessa,
rauha on tässä.
Maa hohtava lumivaipassaan,
auringon porottaessa,
jätskin sulaessa
keitin puuroa lapsille.
Kuin pieni vesipisara,
auringon säteen valaisema,
meren sinisen aaltoileva joutsen,
musta ja vihainen.
Ei näkynyt aurinkoa missään,
kauhun ja pelon vallitessa,
yksin pimeässä kulkiessa,
JUOKSEN.
Hänen silmänsä säihkyivät
kuin maailman kirkkaimmat timantit.
Ne loistivat auringon lasketessa horisonttiin
ja hohtivat kauniisti taivaalla.
Käsi kädessä rakkaan kanssa,
auringon laskiessa järven taakse,
ilman kauneus haihtui.
Siniset silmät ja hymyilevä suu.
Oi en unhoita niitä koskaan.
Sydämmeni murtuu, jos unhoitan ne.
Hiljaiset illat meren äärellä,
soinnukkaat sävelet nuoteista.
Syvälle sisimpääni
tallennan kaiken.
Syvälle mieleni sopukoihin.
Me sanomme toisillemme:
"Tahdon",
vastasin rakkaalleni.
Sinun vuoksesi juoksen vaikka maratonin,
ei estää sitä kukaan voi.
Onneksi hän ei kadottanut sitä,
eikä ikinä unhoittaa vois.
Oli kaunis meri-ilma
ja lämmin pieni tuuli
heilutti hiuksiani
ja nosti hymyn huulilleni
ja nauroi,
iloitsi ja hymyili.
Heipsan kaikille ja tässä vaiheessa sitä voisi kai sanoa että huomenta.
Ihmettelen, miten heräsin jo 9 aikoihin aamulla, kun eilen meni vähän myöhäseksi, mutta ei mulla yleensäkkään unta riitä puolille päivin asti.
Kävin nopeasti yhden yön kotona "kääntymässä" ja nappasin sieltä sit siskoni mukaan. Oikeastaan melkein heti kun eilen oltiin kämpällä, sainkin kylään ihanat ystävät, K ja V. Koko päivä ja myöhemmin ilta oli mukava ja meillä riitti naurua kyllä paljon. Ilta päättyi sitten tällaseen ns "runopeliin", jossa siis tarvitaan jokaiselle pelaajalle yksi lappu, johon hän kirjoittaa yhden lyhyen rivin ja lopuksi taittaa kirjoittamansa lauseen taakse ja antaa seuraavalle. Seuraava kirjoittaja saa nähdä vain edellisen kirjoittajansa tekstin ja kirjoittaa sitten sen mukaisesti oman tekstin pätkänsä.
Peliä on vaikea selittää, mutta toivon mukaan tuosta jotain selvää sai. En itse koskaan oo kuullu, että tuota peliä pystyy pelaamaan myös runomuodossa, mutta oli hauska nähdä, miten erilaisia ajatuksia ja rivejä meiltä jokaiselta neljältä ihmiseltä siihen paperille syntyi ja miten hauskoja lopputuloksia me saatiin.
Suosittelen todellakin kokeilemaan tuota peliä. Mukavaa ja hauskaa ajanvietettä varmasti aivan kaikille.
Mutta toivotan jokaiselle ihanaa pääsiäistä. Nauttikaa lomasta vielä, kun sitä on jäljellä.
-Maikki
