VÄSYNYT MUTTA ONNELLINEN

Heipsan ystävät! Otsikon mukaisesti fiilis on tällä hetkellä väsynyt, mutta onnellinen. Päivä päivältä jaksetaan eteenpäin. Joka aamu herätessä tuntuu siltä ettei tää koulupäivä tuu päättyyn ikinä. Yhtenäkään aamuna ei ole huvittanut nousta ja lähteä kouluun, mutta niin vaan on kohta tämäkin viikko "pulkassa".
Mä oon jo alkanu vähän fiilisteleen joulua. Hups! Oon kuunnellu joululauluja, tehny joulutorttuja, ostanu jouluvalot ja itseasiassa tänään kaupungilla käydessä taisin mä ostaa pienen joulukuusen. Siitä aion kyllä pitää näppini erossa vielä kuukauden. Mutta ompahan valmiiksi. 
Me täällä kämpällä tyttöjen kanssa ollaan kynttilöiden suurkuluttajia. Naurahdin yks päivä kaupan kassalla kun hihna täynnä erilaisia kynttilöitä ja tuikkuja. Toinen, mikä on huvittanut myös on kahvipakettien määrä. Tarjouksesta ostin 4 pakettia kahvia, nyt kaapin hyllyllä komeilee peräti 6 pakettia! Nää on näitä elämän pieniä iloja.
Huomenna alkaa odotettu viikonloppu. Ihanaa, saa nukkua pitkään ja nauttia pelkästä hiljaisuudesta. Ja huomenna mä lähden mun kahden pikkusisaren kanssa Linnean luokse illaksi hoitamaan lapsia. Kiva, kun on autokyyti, niin ei tarvitse junalippuja maksaa. Opiskelijan elämä on köyhää.
Tällaisia kuulumisia mulla tälläkertaa. Kuvat on otettu yks aamu hyppytunnilla, kun innostuin lähtä kuvaamaan. Ei haitannut kylmä tuuli, eikä sotkuiset hiukset. Riitti vain, että minä ja kamera saimme pienen hetken ja kauniit syksyiset maisemat kuvattavaksi.♥
                                                                 ♥Maikki

MUISTOJA MUN KANSSA

Heissan ihanat lukijani!
Yks päivä miettiessäni postaus-ideoita mulle tuli ajatus, että kertoisin ystävieni näkökulmasta -muistoja mun kanssa-. Innostuin heti ideasta ja laittelin viestiä muutamalle ihmiselle, josko he ehtisivät kirjoittaa pienen tekstinpätkän. Yllätyin, kuinka monet mulle tekstin kirjoittivat ja kiitänkin suuresti teitä, jotka näitte tähän vaivaa!♥
(Kuvista et voi päätellä, kuka on minkäkin tekstin kirjoittanut, summanmutikassa ne tekstien väleihin sijoittelin)

"Ekaks tuli mieleen yks kesäyö, kun nukuttiin kaveriporukalla teiän vaunussa ja saatiin aivan huippuidea sun kanssa, ku lähettiin keskellä yötä uimaan. Juttujen taso oli kans sinä yönä semmosta, että ihan nolottaa näin jälkeenpäin ajateltuna:D Pyörälenkki tässä syksllä on kans ihana muisto, kun puhuttiin aivan kaikesta, mitä tuli mieleen. Sen lenkin jälkeen oli kyllä niin hyvä fiilis! Ja ihan lähin muisto minkä haluan vielä, niin kun lähettiin Iisalmeen yhteisen kaverin kämpille ja käytiin frisbaamassa, naurettiin ja juteltiin. Illalla kututtiin vielä porukkaa kodalle ja piettiin hauskaa. Ihan huippu päivä."

"Sun kanssa ollaan naurettu vedet silmissä meidän sakeille jutuille, maattu siskonpedillä juttelemassa syvällisiä, kerrottu semmosia asioita, joita ei tiedä kukaan meidän lisäks, kävelty käsikädessä pimeellä metsätiellä laulaen ja luotettu toiseen. Ollaan laulettu kolkyt henkisessä porukassa ja räkätetty nii kovaa että koko talo herää. Pyöräilty kuuskyt  kilsaa ostamaa karkkia ja tsempattu kun toinen tarvii apua, mutta myös iloittu ja oltu onnellisia toisten puolesta. Kuvattu ties missä ja istuttu juttelemassa läpi yön. Kälkätyskaksikko kuvaa meitä aika hyvin, juttu ei lopu kovi helposti. Meillä on niin paljon unohtumattomia muistoja että niitä voi muistella koko loppuelämän♥"

"Muistan opistolla tosi selkeästi ekan päivän ku juteltiin. Me tutustuttii ja tultii tosi läheisiksi, koska ollaan vaan niin samanlaisia. Sitte sää vielä muutit meijän kämppään ja opistovuden aikana tuli niin paljo huippuja muistoja ettei niitä osaa eritellä. Me välillä riehuttiin ja naurettiin, välillä raivottiin ja itkettiin, oltiin ja ollaan vieläkin kaikessa toistemme tukena. Meijän vaahtoamiset on aina jälkikäteen naurattanu ku hermottiin kumpikin samoista asioista, joskus aivan säälittävän pienistä. Muistan ku uskalsin sulle paljastaa ekana mun ihastuksen nimen. Ja kerran tekoitkettiin kilpaa ja se kumpi hävis, joutu laittaan nuudeliveden kiehumaan. Mutta muistoja on ihan sikana ja suurin osa aivan huippuja!"

"Maiju, minä ja minun huonekaveri kokoonnuttiin syystalvella joka ilta juttelemmaan meiän huoneeseen. Istuttii ylleesä lattialla maton päällä ja oli niin helppo jutella aivan kaikesta, vaikka ei opiston alkupuolella vielä ees niin hyvin tunnettukkaan toisia. Välillä pohdittiin yhessä syvällisiä, välillä piettiin hauskaa ja naurettiin. Usein istuttiin kynttilän tai pienen pöytälampun valossa, ettei opettajat nää,että valvotaa, ku ei millään raskinu lopettaa juttuja kesken ja lähtä nukkumaan. Yömyöhäsellä ku viimein oli pakko alakaa nukkumaan ni ovenraosta vielä viimiset jutut heiteltii. Tämä yks todella vahva myönteinen muisto jääny minulla opistovuodesta. Miten helppo teiän kans oli puhua maan ja taivaan väliltä, ja kuinka parhaita nämä yöt oli, että ei jaksanu univeloistakaan ressata:D"

"Maikki, oon asunu sun kans viime vuoden samassa kämpässä, joten meillä on monia hyviä yhteisiä muistoja. Mulla tulee heti ekana mieleen monet keskustelut kahestaan kämpän keittiössä, ku vaan juteltiin ihan kaikesta. Sunn kanssa niin monesti innostuttiin yhtäkkiä jostain meijän tyhmästä ideasta ja oltiin kumpikin heti täysillä mukana siinä. Leipomaan saatettiin alkaa vaikka keskellä yötä ja niistä kans jääny hauskat muistot. Ja sun kans saa aina nauraa, oot kultanen ihminen♥"
"Oli suvikset, oli yks ihana ilta. Okei emmä muista oliko se ilta vai päivä, joku huippu hetki kuitenkin. Erkaannuttii isommasta porukasta kahestaa jostain syystä ja sun piti mennä tapaa joitain sun kavereita keitä et ois halunnu. Tulin sun mukaan ja tylsistyttii vähä siinä. Sit sun sisko soitti, alko raivoo sulle joistai kengistä. Kaike säädön jälkee mentii teiä vaunulla käymään ja vaihoitte ne kengät. Taas lähettii menee, raivottii jostai aiva tyhmistä asioista ja sillee. Illan aikana me erkaannuttii. Mua jäi vaivaa, ku olit ollu aika masis. Soitin sulle ku mullaki oli vähä paha olo ja sanoit olevas yksin teltalla. Tulin sun luo ku kello oli aika vähä. Siinä hetkessä ku juteltii ja avauduttii kaikista asioista, tajusin kui tärkee mulle oot. Tajusin, että just sun ystävä haluun oikeesti olla."

"Sun kans on tosi mukavia muistoja. Oot aina niin semmonen ihanan ilonen ja sulla on parhaita ideoita, varsinkin kun sekoat vähän. Oot ihana ku sekoot. Muistan ku joskus tulin teille yökylään ja tulin käymään teiän koulussa. Se yks opettaja ei päästäny mua sinne luokkaan yhelle tunnille ja sit sinne käytävään kuulu kaikki mitä teitte siellä tunnilla. Mentiin joskus sinne johonki järveen uimaan sillo ja seisoin siellä järves vaikka kuinka kauan ku en muka uskaltanu heittää talviturkkia, sit te kumminki käskittä mun heittää talviturkin ja ku voin sit kuulemma kehuu et oon heittäny sen jo. Nukuttiin siellä teijän asuntovaunussa ja sekoiltii sielä. Puhuttii kans paljo kaikesta ja sekoiltii siellä. Lähettii matiskille keskellä yötä salaa pyörillä ja ostettii ranskiksia ja lähettii jotai ihme reittejä pois. Sit joskus talvella ollaa käyty Matkuksessa tosi aikasin aamulla. On niitä muitaki muistoja, mut noi nyt tuli mieleen♥"

                                 ♥Maikki

MITÄ SULLE KUULUU?

Onko kukaan koskaan miettinyt ja ajatellut tarkkaan, mitä kysyjä lauseella "mitä sulle kuuluu?" oikeasti haluaa ja tarkoittaa? 
Oon huomannu useamman kerran, että tuon lauseen merkitys katoaa aivan kuin tuhkatuuleen: vastaus kysymykseen on todella todella monesti vain pelkkä "ihan hyvää, entä sulle?". 
Minä itse olen luonteeltani aika huolehtivainen ja koen tärkeäksi sen, että mun läheisilläni on kaikki hyvin ja he voivat puhua asioistaan joko minun kanssani tai sitten jonkun toisen kanssa. Oonkin monesti tuon asian suhteen miettinyt, että mitähän ihmiset ajattelevat siitä, kun kyselen useasti ehkä hieman pienistäkin jutuista ja olemuksesta, että onko kaikki hyvin. 
Kun mä itse kysyn kysymyksen, "mitä sulle kuuluu", niin myös todella tarkoitan sitä. En hyväksy vastausta "ihan jees" tms, vaan toivoisin että siihen osattaisiin vastata laajemmin, mutta en myöskään vaadi kertomaan henkilökohtaisia asioita; senkin voi ilmaista toisella tapaa. Mulle riittää tieto, että niistä vaikeimmistakin asioista puhutaan edes jonkun kanssa. Ei kenelläkään meistä voi mennä aina niin täydellisesti ja ihanasti. Ja siksi ihmettelenkin, miten vastaus voi olla joka kerta se sama rallatus "ihan hyvää". Oon suoraan sanottuna kyllästynyt siihen. Kuka sinulta kyselisi kuulumisia, jos ei oikeasti haluaisi tietää siihen oikean vastauksen? Ei ainakaan aito ystävä tai kaveri. Voin ihan rehellisesti kertoa, että monta kertaa oon kokenu itseni tarpeettomaksi saadessani vastauksen "ihan hyvää", kokenu myös sen, ettei minua arvosteta kysyessäni kuulumisiani ja kertoessani siinä samalla sen, että olen valmis kuuntelemaan, jos jotain on, mistä olisi tarpeen keskustella.

Mielestäni kenenkään ei pitäisi kysyä kuulumisia siinä mielessä ja luulossa, että vastaus olisi sitten niin positiivinen ja iloinen, kun voi vaan olla. Ymmärrän sen, että usein sellaisille ihmisille ketä ei kunnolla tunne, on vaikeampi puhua asioista, mutta kai nyt siltikin voi sanoa, ettei elämä aina ole ollut kovin iloista ja ihanaa. Vai onko se jotenkin noloa sanoa? 

Voin myöntää sen, että olen itsekkin saattanut vastata pelkästään, että "ihan hyvää", mutta usein kyllä vastaan vähän pidemmästi. Jos minulta nyt kysyisi joku hieman tuntemattomampi henkilö, että "Mitä sulle kuuluu?", niin vastaisin varmastikkin näin:
"Mulle kuuluu tällä hetkellä oikeastaan aika hyvää. Koulussa menee suhteellisen hyvin ja tykkään monista kursseista, mitä mulla tässä jaksossa on. Ainoastaan yks, mikä inhottaa, on väsymys. Mutta sekin hoidetaan pois viikonlopun aikana, toivottavasti ainakin:D. Tottakai sitä aina välillä on vähän vaikeimpiakin ajanjaksoja, mutta onneksi ystävät ovat tukena ja turvana! 
Yks mikä mun hymyä on nostattanut, on kehitysvammaisten kerho. Niin ihanaa huomata, kuinka ne oikeasti nauttii elämästä ja hymyilee vaikeidenkin asioiden äärellä. Positiivista sakkia! Mutta hei, mitä sulle kuuluu?:)"
Mielestäni vastaus olisi pikkasen pidempi, mitä pelkkä "ihan jees". 

Mitä ajatuksia teille syntyi tämän postauksen myötä? Miksi sinä kysyt ystävältäsi kuulumisia? Oletko koskaan miettinyt, millainen vastaus sieltä olisi tulossa? Onko vastauksesi usein liiankin positiivinen?
                            ♥Maikki

LÄHEISTEN KAIPUU

Joskus on vaikeaa ymmärtää, että elämään kuuluu myös suru ja ikävä. Jokaisen meidän elämä päättyy joskus, toisilla se on lyhyempi kuin toisilla. Viime aikoina olen ikävöinyt suunnattoman paljon läheisiäni, joita olen menettänyt. Lohduttavaa on kuitenkin se, että he ovat hyvässä turvassa meidän enkeleinämme. Tässä postauksessa aion kertoa teille, kuinka mä muistelen mun rakkaita ja lievitän surua, jota on vieläkin ja mitä mulle merkittäviä asioita on tapahtunut läheisteni kuollessa.

-Istuskelen usein iltaisin ulkona ja katselen tähtiä. Joka kerta valitsen lukuisista tuhansista tähdistä yhden, tarkkailen sitä ja ajattelen juuri sen tähden olevan rakkaan ystäväni tähti. (Myös muiden läheisteni kohdalla teen samoin).-

-Kerran opistovuotena halusin hetken olla rauhassa. Oli ilta, menin rannalle ja istahdin kivelle. Valo taivaasta hohti suoraan minun kohdalleni. Se oli haikeaa, mutta ihanaa.-

-Ystäväni oli juuri kuollut ja usein lenkillä käydessäni tykkäsin sen päätteeksi käydä haudalla "rauhoittumassa". Ne olivat hetkiä, jotka minua kantoivat ja auttoivat jaksamaan eteenpäin.-
-Olin peruskoulun 8-luokalla ja kouluni oli juuri päättynyt. Huomasin äitini lähettämän viestin, jossa hän kertoi Silja-tädin kuolemasta. Kyyneleet valtasivat kasvoni ja riensin siskoni luokse. Ympärillä oli suuri joukko yhteisiä ystäviämme, jotka tukivat meitä suuresti. Muutamat ohi kävelevät opettajatkin osanottivat, joka tuntui hyvältä.-

-Joka kerta, kun oman kuolleen läheiseni syntymäpäivä, nimipäivä tai kuolinpäivä on, sytytän kynttilän ja asetan pöydällä olevaa enkeliä vasten jonkin kuvan, joka muistuttaa kyseistä henkilöä.-
-Runot ovat olleet elämässäni hyvin tärkeä voimanlähde ja apu vaikeissa tilanteissa. Sellaisina hetkinä otan esille kynän ja vihkon, johon olen tallentanut omia runoja ja ajatuksia erityisesti minulle tärkeistä ihmisistä, jotka ovat menehtyneet. Jälkeenpäin niitä on ihana muistella ja lukea.-

Mitä tykkäsitte tällaisesta vähän vakavemmasta postauksesta? Haluatteko kuulla joitakin runonpätkiä, joita itse elämän varrella olen kirjoittanut?

                                                                     
                                ♥Maikki

EXTEMPORE-REISSU KUOPIOON

Heissan jokainen lukija siellä ruudun toisella puolella. Kuten jo taisin edellisessä postauksessa mainita siitä, etten tiedä mitä syyslomaviikolla tekisin, mutta äkkilähdöt ovat enemmän kuin mielellään tervetulleita, niin nyt sain haluamani: puolentunnin varoitusajalla lähdimme junalla Kuopioon siskoni kanssa. Keilausta, ystäviä, jutustelua, glögiä ja pipareita, kuvaamista, piano-laulu-sello musisointia, hieno ravintola jne. Näistä ihanista asioista meidän kolme päivää koostuivat.

Huomenna saan jälleen uuden vieraan, Miikun. Viikonloppua on odotettu sekä suunniteltu kauan ja vihdoin se saatiin onnistumaan, josta oon kyllä kiitollinen. 

Mitä te ootte tehny syyslomalla/mitä aiotte tehdä?
                  ♥Maikki

♥SYYSLOMA♥

Syysloma, se alkoi virallisesti tänään. On mukava aloittaa loma nukkumalla pitkään ja nauttimalla hiljaisuudesta, ilman mitään ihmeellistä tekemistä. Tykkään elää hetkessä ja päivä kerrallaan. Ei aina tarvitse olla niitä isoja suunnitelmia ja reissuja, mitä sitten toteuttaa. Joskus voi vaan olla. Ja niin mä aion tällä syyslomalla tehdä. Tottakai kaikenlaiset hetken mielijohteesta syntyneet reissut ja ajatukset on kivoja ja jos sellaisia tulee, niin tartun niistä kiinni.

Viime viikonloppuna sain rakkaita ystäviä kylään tänne kämpälle. Vaikka me ei tehtykään mitään ihmeellistä, oli meillä silti valtavan kivaa. Naurettiin täysillä, tehtiin rentouttavia käsi- ja jalkahierontoja, viskattiin puhelimet kaappiin; juteltiin niin kauan kuin kynttilät päättivät sammua ja kehottaa untenmaille, vähän jo s a l a a ensimmäisiä joululaulujakin kuunneltiin.
Hassua, etten tiedä yhtään, mitä viikolla tekisin, mutta nautin silti niin paljon, että saa vain olla. Toivon mukaan jotain tekemistä kuitenkin keksin, en mä tänne "homehtumaan" aio jäädä;) Mutta näillä sanoin toivotan kaikille erittäin hyvää syyslomaa!
Ja hei, ilmeisesti olen saanut uusia lukijoita! Tervetuloa lukemaan mun juttuja. :)
Tässä vielä tunnelmia viikonlopulta.

Heitelkääpä jotain postaus-ideoita, mitä haluaisitte mun tekevän. Ois kiva kuulla, mitä tykkäätte lukea:)
                                                                                 ♥Maikki

ONNEKSI SE ON NYT OHI

Heissan kaikki. Ootte varmaan huomannu, etten ole postannut pitkään aikaan. Syynä pitkä ja raskas koeviikko. Onneksi, ihan isolla ONNEKSI se on nyt ohi ja syysloma alkanut.
Mun lukion ensimmäinen koeviikko oli tietyllä tavalla outoa. Muutamina aamuina sai nukkua pitkään, päivät olivat lyhyitä ja aika helppoja, mutta kokeisiin valmistautuminen ei huvittanut yhtään. Koulun jälkeen ei alkanut vapaa-aika, vaan lukeminen ja valmistautuminen, mihinkäs muuhunkaan kun kokeisiin. Mutta sen sanon, etten aivan järkyttynyt kuitenkaan ole.
Vaikka viimeiset viikot ovat menneetkin kokeisiin valmistautuessa ja kokeita tehdessä, on sinne mahtunut moniakin iloisia ja positiivisia asioita:

• Uusiin ihmisiin tutustuminen ja kavereiden saaminen
• rentoutuminen ystävien kanssa parvekkeella kera kynttilöiden
• hauskat kuvausreissut ystävien kanssa

• iloisuus ja hyvä mieli
• kummityttö ja hänen isosiskonsa olivat hoidossa 
• "lastenhoitokeikat", saan lapsista paljon voimaa mun elämään
• kehitysvammaiset ihmiset, niiden raikuva nauru ja elämänmyönteisyys

• kaikki koulutyöt ja tehtävät tehtynä, koeviikko alkaa olla ohitse ja ensimmäinen jakso lukiossa pian paketissa
• musiikki
• aurinko, joka on näyttäytynyt muutamana päivänä
• pakkasaamut 
• elämä ylipäätään
• tähdet taivaalla
• Kaisla ja Linnea tuli eilen viikonlopuksi tänne

          

                    <3väsynyt, mutta onnellinen Maikki