MITÄ SULLE KUULUU?

Onko kukaan koskaan miettinyt ja ajatellut tarkkaan, mitä kysyjä lauseella "mitä sulle kuuluu?" oikeasti haluaa ja tarkoittaa? 
Oon huomannu useamman kerran, että tuon lauseen merkitys katoaa aivan kuin tuhkatuuleen: vastaus kysymykseen on todella todella monesti vain pelkkä "ihan hyvää, entä sulle?". 
Minä itse olen luonteeltani aika huolehtivainen ja koen tärkeäksi sen, että mun läheisilläni on kaikki hyvin ja he voivat puhua asioistaan joko minun kanssani tai sitten jonkun toisen kanssa. Oonkin monesti tuon asian suhteen miettinyt, että mitähän ihmiset ajattelevat siitä, kun kyselen useasti ehkä hieman pienistäkin jutuista ja olemuksesta, että onko kaikki hyvin. 
Kun mä itse kysyn kysymyksen, "mitä sulle kuuluu", niin myös todella tarkoitan sitä. En hyväksy vastausta "ihan jees" tms, vaan toivoisin että siihen osattaisiin vastata laajemmin, mutta en myöskään vaadi kertomaan henkilökohtaisia asioita; senkin voi ilmaista toisella tapaa. Mulle riittää tieto, että niistä vaikeimmistakin asioista puhutaan edes jonkun kanssa. Ei kenelläkään meistä voi mennä aina niin täydellisesti ja ihanasti. Ja siksi ihmettelenkin, miten vastaus voi olla joka kerta se sama rallatus "ihan hyvää". Oon suoraan sanottuna kyllästynyt siihen. Kuka sinulta kyselisi kuulumisia, jos ei oikeasti haluaisi tietää siihen oikean vastauksen? Ei ainakaan aito ystävä tai kaveri. Voin ihan rehellisesti kertoa, että monta kertaa oon kokenu itseni tarpeettomaksi saadessani vastauksen "ihan hyvää", kokenu myös sen, ettei minua arvosteta kysyessäni kuulumisiani ja kertoessani siinä samalla sen, että olen valmis kuuntelemaan, jos jotain on, mistä olisi tarpeen keskustella.

Mielestäni kenenkään ei pitäisi kysyä kuulumisia siinä mielessä ja luulossa, että vastaus olisi sitten niin positiivinen ja iloinen, kun voi vaan olla. Ymmärrän sen, että usein sellaisille ihmisille ketä ei kunnolla tunne, on vaikeampi puhua asioista, mutta kai nyt siltikin voi sanoa, ettei elämä aina ole ollut kovin iloista ja ihanaa. Vai onko se jotenkin noloa sanoa? 

Voin myöntää sen, että olen itsekkin saattanut vastata pelkästään, että "ihan hyvää", mutta usein kyllä vastaan vähän pidemmästi. Jos minulta nyt kysyisi joku hieman tuntemattomampi henkilö, että "Mitä sulle kuuluu?", niin vastaisin varmastikkin näin:
"Mulle kuuluu tällä hetkellä oikeastaan aika hyvää. Koulussa menee suhteellisen hyvin ja tykkään monista kursseista, mitä mulla tässä jaksossa on. Ainoastaan yks, mikä inhottaa, on väsymys. Mutta sekin hoidetaan pois viikonlopun aikana, toivottavasti ainakin:D. Tottakai sitä aina välillä on vähän vaikeimpiakin ajanjaksoja, mutta onneksi ystävät ovat tukena ja turvana! 
Yks mikä mun hymyä on nostattanut, on kehitysvammaisten kerho. Niin ihanaa huomata, kuinka ne oikeasti nauttii elämästä ja hymyilee vaikeidenkin asioiden äärellä. Positiivista sakkia! Mutta hei, mitä sulle kuuluu?:)"
Mielestäni vastaus olisi pikkasen pidempi, mitä pelkkä "ihan jees". 

Mitä ajatuksia teille syntyi tämän postauksen myötä? Miksi sinä kysyt ystävältäsi kuulumisia? Oletko koskaan miettinyt, millainen vastaus sieltä olisi tulossa? Onko vastauksesi usein liiankin positiivinen?
                            ♥Maikki