UUDENLAINEN OLOHUONE

     UUDENLAINEN OLOHUONE

Heissan kaikille.
Meidän kämpältä lähti tässä pari viikkoa sitten aika paljon tavaroita pois, mm olohuoneesta sohva, sänky ja sohvapöytä, kun yksi asukkaista haki viimeiset tavaransa täältä pois. Olohuonehan oli sen jälkeen lähes kokonaan tyhjä ja täällä kaikui aika paljon. Päätettiin siskon kans sisustaa uudelleen, kasattiin uuteen kämppään ostamamme ruokapöytä, jottei ihan tyhjältä näyttäs ja laitettiin ihan perus vieraspatja "sohvaksi". Lähinnähän tämä on väliaikaista asua hieman tyhjähkössä kämpässä, kun asutaan reilu kuukausi tässä enää.
Aika vaalea sisustus, mutta toisaalta tykkään itse kyllä tästä paljon. Kasvit tuovat jollain tapaa kivaa väriä huoneen kokonaisuuteen. Mitäs te tykkäätte?

Tänään on ollut kyllä jotenkin jännä päivä. Suurin osa varmaan tietää, että para-aikaa on menossa Suviseurat Torniossa. Tuntuu oudolta lähteä ensimmäistä kertaa reissuun pidemmäksi aikaa "omasta kodista" tai lähinnä yrittää jättää kämppä siihen kuntoon, että on mukava palata takaisin ja ettei täällä sattuisi mitään suurempia vahinkoja. Muistan lapsuudesta hyvin sen, kun juuri ennen reissua kerättiin lelut pihalta varastoon, otettiin töpselit seinistä pois, siivottiin hyvin, järjesteltiin paikat kotona siihen kuntoon, että on mukavat tulla takaisin, käytiin naapurilta kysymässä, voisiko hän kerätä postin talteen sekä käydä kastelemassa kukat pihalta. Sitten kun kaikki oli vihdoin valmista, jännitys tiivistyi entisestää matkan alkaessa.
Mulle Suviseurat on aina ollu kesän kohokohta ja tärkeä tapahtuma. Siellä näkee niitä kavereita ja sukulaisia, joita ei näe niin usein esimerkiksi pitkästä välimatkasta johtuen. Suviseuroissa ehkä parhainta on yhteenkuuluvuudentunne. On niin mukava kävellä ilta-auringossa siellä keskuskentällä rakkaiden ystävien kanssa, kun taustalla kuuluu iloista naurua ja puheensorinaa.
Jos joku minut siellä tunnistaa, niin saa tulla moikkaamaan.:)
Palataampa astialle taasen sitten reissun jälkeen.
-Maikki

ELÄMÄ HYMYILEE

                                          ELÄMÄ HYMYILEE


Heissan sinne ruudun toiselle puolelle.
Mietin pitemmän aikaan, haluanko välttämättä kirjoittaa, saati sitten julkaista postausta, jossa puhun vähän syvällisemmin mun ajatuksista kevään puolelta, vaikka se onkin jo mennyttä aikaa.

Kevät oli mulle hyvin raskasta aikaa. Kävin lukiota toisella paikkakunnalla ja matkustin joka päivä yhteensä n. 2h. Jollain tapaa nautin siitä, että aamulla sai rauhoittua bussissa ja oli ikäänkuin aikaa herätä paremmin koulupäivään, kuten taas paluumatkalla sain hetken levähtää koulupäivien jälkeen, mutta loppujen lopuksi se oli raskasta. Mietin paljon myös kevään aikana, onko lukio sittenkään mun paikka? Olen ehkä enemmän käytännön ihmisiä, enkä niinkään lukuihmisiä. Koeviikot olivat raskaita, eikä millään olisi malttanut lukea yhteenkään kokeeseen. Siksipä kokeetkaan eivät menneet mitenkään erityisen hyvin viimeisissä jaksoissa. Juttelin muutaman kerran aiheesta opon kanssa ja päädyin hakemaan sosiaali- ja terveysalalle, joka on tuntunut jo pidemmän aikaa omalta alalta. Ajatukset rauhoittuvat hetkeksi, kun tiesi sen, että syksyllä olisi mahdollisuus vaihtaa lukiosta ammattikoulun puolelle. En kuitenkaan uskaltanut luottaa liikaa siihen ajatukseen että pääsisin, jos sattuisikin käymään toisin. 

No, palataampa koulumaailmasta muuttoon. Asuin siis koko lapsuuteni samalla paikkakunnalla siihen asti, kunnes lähdin opistoon. Vuoden jälkeen päädyin takaisin kotipaikkakunnalleni opiskelemaan. Se puolivuotta, minkä sain asua rakkaiden ystävien kanssa samassa kämpässä, oli ikimuistoinen kokemus. Ne monet kynttilä- ja teehetket pöydän ääressä, ne syvälliset keskustelut ja ne rakkaat kämppisystävät siinä vierellä. Kaikki ne uudet sekä vanhat kaverit, joidenka kanssa useampana iltana aikaa vietettiin. 
Vaikka olinkin onnellinen nuista kaikista hetkistä ja ystävistä, kaipasin silti jotain uutta elämälleni. En viihtynyt ehkä tarpeeksi hyvin sillä paikkakunnalla, kun koko lapsuuteni olin siellä asunut. Aloin miettimään muuttoa aivan toiselle paikkakunnalle, kaupunkiin. Sain kämpän ja kämppikset n. 10:ssa minuutissa, joka oli jollain tapaa hullua. Jo parin viikon päästä tuli se päivä, millon raahasin mun omaisuuden entisestä huoneestani autoon ja sieltä hetken päästä aivan uuteen kämppään. Siitä hetkestä lähtien olin kaupunkilainen.
Kuukaudet kuluivat nopeasti ja jouduin miettimään jo tulevaa kesää ja siihen liittyviä asioita. Suurin stressin aihe oli kesätyöt ja kulut asumiseen liittyen. Töistä ei ollut tietoa mailla halmeilla, vaikka hakemuksia lähetin monia kymmeniä. Tuntu, että ne huolen ja stressin aiheet vaan kasantu yhteen läjään mun päähän, enkä osannut enää nauttia täysillä elämästä. Olin väsynyt.  
Mietin myöskin tulevaa syksyä ja sitä, missä silloin olen. Odotin malttamattomana kirjettä, missä olisi vastaus siihen kysymykseen, joka mun päässä oli kaikunut pidemmän aikaan oudolla tavalla. Se ainainen pettymys, kun posti tuli, mutta kirje ei.

Nyt kun kaikki taakat ja huolet alkaa olla takana päin, mun on niin paljon parempi elää ja olla. Osaan ja oikeasti uskallan nauttia tästä elämästä ja niistä hetkistä rakkaiden ystävien kanssa. Oon niin kiitollinen, että mulla on ollut ystäviä, joilta olen saanut tukea niinä aikoina, kun en ole itse jaksanut. En voi tarpeeksi kiittää sitäkään, miten suurta tukea, neuvoa ja apua olen saanut ystävieni perheiltäkin.
Olen useampana iltana viettänyt aikaani istuskellen ikkunan ääressä, klassista musiikkia kuunnellen ja nauttien siitä, miten ihanaa elämä voikaan olla. Kun tarpeeksi yrittää, saa upean palkinnon. Asiat järjestyvät, kun niiden eteen tekee oikeasti töitä ja siihen lopputulokseen luottaa täysin sydämmin.
Tämä viikko on ollut täynnä rikkautta. Viikko, jolloin mun elämään on kantautunut monia positiivisia uutisia. Olen tajunnut, miten rakkaita ystäviä mulla mun elämässä on. Olen selättänyt ikäviä asioita ja saanut palkinnollisia ratkaisuja koskien mun tulevaisuutta. En voi edes sanoin kuvailla tätä fiilistä, mikä tällä hetkellä ylläni on. 
Juhannuskin tuli ja meni upeiden ihmisten seurassa. En voi muuta sanoa, kuin K I I T O S♥
Minulla on:
Lähes koko kesälle kesätöitä
Koulupaikka Sosiaali- ja terveysalalle 
Rakkaita ystäviä ympärillä
Hyvä olla!
-Maikki

SISKOT KYLÄSSÄ

SISKOT KYLÄSSÄ

V ja Noorakin kävivät piipahtamassa meidän seurana 

 (Kuva otettu kaikki 21.6.)

                                                                                                           -Maikki

KESÄN EKA REISSU

                                                  KESÄN EKA REISSU

Muutaman kerran saatiin aurinkokin näkyviin♥

 Heissan jälleen. Kotiuduttu on reissusta ja kokonaisuudessaan oli onnistunut reissu ja teki kyllä hyvää. 
Lähdin siis keskiviikkona ystäväni A:n mukana Helsinkiin, josta suunnattiin Porvooseen kolmeksi yöksi. Ihana oli vain olla tekemättä mitään sen kummempia. Nautittiin sateisista päivistä, istuttiin ja juteltiin, pyöräiltiin kauppaan ja pidettiin viimesenä iltana "naisten ilta", siivottiin ja maalattiin ja laitettiin ruokaa. Pakko myöntää, että sateiset päivät olivat oikeasti rentouttavia ja itseasiassa oon ihan kiitollinenkin, että vettä satoi. Ei houkuttanut niinkään lähteä mihinkään, vaan kerrankin sai vain olla. 
Lauantaina suunnattiin maalta luonnon läheisyydestä kohti Helsinkiä. Lähes kaksi päivää siellä shoppailtiin, kierreltiin kauppoja ja kuunneltiin sitä suurta hälinää suuressa kaupungissa. On kyllä sellainen olokin, että on ihan pikkusen tullu käveltyä. 
Huomasin, ettei shoppailu niinkään ole edes mun juttu. On mukava kierrellä ja ostaa jotain mistä tykkää, mutta loppujen lopuks se on uuvuttavaa. 
Kaikkein parasta oli kuitenkin se, kun pääsi bussiin ja lopulta omaan sänkyyn nukkumaan. Reissaaminen on kivaa, mutta kivaa on myös palata kotiin.
Nyt otetaan iisisti nämä kaksi viikkoa, ainoat lomaviikot, mitä mulla on tänä kesänä. 
Mitä teille kuuluu? Joko on jo reissailtu? 
(Mulla ei ollut kameraa mukana ollenkaan, joten kuvat on otettu puhelimella. Halusin lomailla tällä kertaa ilman kameraa.)
-Maikki

NYT SAA LOMAILLA

NYT SAA LOMAILLA

Vaikka olis vapaapäivä ja sais nukkua pitkään, ei mulla vaan riitä unta ja herään usein jo 7-8 aikoihin aamulla. Yks päivä oli sit kuvan mukainen. Innostuin siivoamaan ja aamukahvin jälkeen suuntasinkin mun "kolmanteen kotiin", Nooralle päiväksi. (Bussista otettu kuva on jo paluumatkalta.)

Snapchat on kyllä ollu kovassa käytössä ja todistanu ne monet aikaiset aamut. (Snapchat: maiju.savolaine)

Käytiin siskon kanssa yhtenä iltana pikaisella kuvausreissulla.  

Ihanaa! Mulla alkoi parin viikon loma. Eilen oli viimeinen työpäivä puutarhalla ja jotenkin haikealla mielellä sieltä lähdin. Voisin jopa sanoa, että tuo työpaikkana oli parhain niistä monista muista kesätyöpaikoista, missä olen elämäni aikana ollut. 
Kuten oon varmaan aikasemmin kertonutkin, työpäivät on mulle tosi pitkiä ja ne yleensä päättyy vasta 16.00 aikoihin, jonka jälkeen ehdin tehdä kaikki pakolliset jutut, käydä tarvittaessa kaupassa, tehdä ruokaa, tiskata yms ja sit täytyykin mennä nukkumaan.
Nyt saa onneks levähtää ihan kunnolla, ennen seuraavaa työtä, joka alkaa heinäkuussa. Se tosin on rennomman puoleinen lastenhoitotyö vain, joka on jo ennestään tuttua hommaa.

Huomen aamuna mulla olis tarkotus hypätä bussiin ja suunnistaa kohtin pääkaupunkia ja viettää pientä lomaa jossakin muualla, kuin kämpällä ja Kuopiossa. Nautin, vaikka hullua oli varata menopaluuliput, kun tiedossa on vain kahdelle ensimmäiselle yölle yöpaikka. Luotan kuitenkin siihen, että jostakin yöpaikan saan sitten viikonlopulle.
Nyt sain kuitenkin Linkin kylään ja myöhemmin tulee Noora ja Aadakin. Saas nähdä, mitä kivaa keksitään. Palaillaan.
-Maikki

HUPS KEIKKAA

HUPS KEIKKAA

Oltiin Mirkan kanssa Nooran luona pari yötä alkuviikosta. Vaikka osa meistä olikin päivät joko töissä tai koulussa, oli meillä silti illat aikaa. Hyvä ystävämme A tuli muutamaksi viikoksi tänne (Nooran luokse), joten huikeaa ollu viettää aikaa taas tällä samalla porukalla ja nähdä useammin A:ta. Kuvat siis Nooralta otettuja.

Ompa kiva pitkästä aikaa olla kirjottamassa postausta. Oon pitänyt salaa pientä taukoa tästä tai oikeastaan en ole ottanut ressiä blogista ja postausten tekemisestä. Kiirettä on pitänyt, mutta nyt on onneksi loma. Niin, koulusta tosiaan loma alkanut, mutta töissä mä oon nyt viettäny useammankin päivän.
Oon siis töissä yhdellä puutarhalla ja siellä päivät on tosi pitkiä. Aamulla herätys 5.45 ja työt päättyy yleensä 15.30. Muutaman kerran ollaan tehty reilu 10h päiviä. 
Yllätyin siitä, miten kivaa on olla töissä puutarhalla. En oo koskaan ennen ollut töissä sellasessa paikassa ja ehkä kerran elämässäni käynyt ylipäätään isolla puutarhalla. Tykkään mennä aina töihin aamulla, kun heti ensimmäisenä halliin astuessa on "huomentakuoro" pystyssä.

Huvittavinta on se, että yleensä ennen kun on ollut vapaapäiviä töistä, oon ollu enemmänkö mielissään. Nyt kun mulla on tämä ja huominen vapaata, harmittaa ja paljon. Lähinnä sen takia, että päivät on mukavempia, kun on tekemistä ja sellasta työtä, mistä oikeasti tykkää. Tämäkin päivä on mennyt vain löhöillessä ja tekemistä keksiessä, yksin ollessa. Välillä on kiva olla yksin, mutta oon koulu aikoina ollu tosi paljon itsekseen, niin alkaa tulla korvista ulos neljän seinän sisällä oleminen. Oon sellasta tyyppiä, ettei mua oikein huvita lähteä yksin ulos tai kaupungille, vaan jään aina sisälle.
Tosiaan, empähän ole tainnut mainita sitäkään, että tänne kämpälle muutti vajaa 2 viikkoa sitten mun sisko kesäksi asumaan. M sai töitä samalta puutarhalta, missä itsekin olen ja muutti sen vuoksi jo nyt tänne. Syksyllä meillä on tarkotus etsiä toinen kämppä ja muuttaa sitten sinne asumaan.

Tämä postaus oli nyt lähinnä kuulumisten kertomista. Yritän tästä eteenpäin tehdä postauksia useammin, kuin kerran pari kuukaudessa. Mulla ei ole tuolla puutarhallakaan enää kovin montaa päivää töitä, niin sitten sitä aikaa on vieläkin enemmän.
Mutta sanompahan vaan tälle elämälle, että hups keikkaa. Niin paljon jälleen tapahtunut, ettei aivan pysy itsekään perässä. Nyt saa toivon mukaan rauhottua, kun voi keskittyä pelkästään työntekoon, eikä yhtäaikaa myös kouluun. Hyvää kesälomaa!
-Maikki