MINÄKÖ KASVISSYÖJÄ?

MINÄKÖ KASVISSYÖJÄ? 

Niin, minustako kasvissyöjä? Minusta, joka rakastan ylikaiken lihaa, minä, jonka joulu ei ole joulu ilman kinkkua? 
Lähes jokaisessa ateriassa, mitä syön, on jossain muodossa lihaa. Aina kun sen aterian suuhuni pistän ja mahaani mussutan, oloni on hetken päästä hyvin tukala, jopa ähky, vaikka annokseni olisikin aivan normaalin kokoinen. 
Alan kyllästymään siihen, että se ruoka mitä tulee syötyä, tekee pahaa itselleni sekä erityisesti vatsalleni.
En mielestäni syö mitenkään epäterveellisesti: makaronia, kananmunia, salaattia tai kasviksia + ällöttämään ruennutta lihaa monessa erimuodossa. Tottakai muitakin ruokia tulee syötyä, mutta köyhänä opiskelijana en omista sellaisia rahoja, millä pystyisin ostamaan esimerkiksi kalaa, jota olisi hyvä syödä ainakin 1-2 kertaa viikossa.
Olen siis päättänyt ainakin alustavasti kokeilla, miltä tuntuu olla kasvissyöjä ja jättää liha kokonaan pois. Tämä on jo toinen päivä ilman lihaa, mutta vielä en osaa kertoa, miltä tämä tuntuu tai onko tämä vaikuttanut ja kuinka hyvin/huonosti.
Jos teillä on kokemuksia kasvissyömisestä tai siihen liittyvistä asioista, niin kertokaa ihmeessä minullekin.
Mutta nyt viikonlopun viettoon. Mulla oli aamulla vain yksi tunti koulua ja se meni onneksi nopeasti. Nyt taidan vain lepäillä ja olla, kun illalla täytyy mennä kotia lastenvahtiin.
Rauhallista viikonloppua kaikille!


Terkuin Maikki

IHMEELLISTÄ

IHMEELLISTÄ

Ihmeellistä. Se on uusi blogini nimi. Sen löytäminen oli haastavaa, mutta yhtäaikaa helppoa. Lueskelin monia laulunsanoja, runoja, blogeja, etsin myös netistä ja kyselin ystäviltäni ehdotuksia. Listasin luettelon, josta karsin useita kertoja useita nimiä pois ja lähes aina jäi jäljelle se yksi: ihmeellistä. Haluan kiittää siitä erityisesti Linneaa, mutta myös hänen bloginsa lukijoita, ketkä olitte ehdottaneet niin ihania nimiä Linnealle reilu puoli vuotta sitten. Sieltä minä tämän nimenkin löysin. Haluan kiittää tätä ystävääni myös bannerista. Kaiken kiireen keskellä sen minulle halusit toteuttaa. En voi edes sanoin kuvailla tätä fiilistä tästä kaikesta, mitä olen saanut sinulta ja teiltä kaikilta blogini lukijoilta. Tämä on harrastus mistä minä tykkään ja mitä minä haluan harjoittaa. En ole vielä mikään huippuluokan bloggaaja, eikä minun mielestäni tarvitse ollakaan. Olen minä omana itsenäni ja teen postauksia niin hyvin kuin osaan.

Mutta palataampa tähän nimeen ja siihen, miksi se nimi on juuri tämä: Ihmeellinen. Sanana ihmeellinen kuvastaa hyvin monia asioita, kuten elämää, ystäviä, rakkautta, onnellisuutta, iloa, nauttimista jne. Se kuvastaa sitä, miten jokainen asia tässä maailmassa on omalla tavallaan ihmeellistä ja ihanaa. Se kertoo siitä, miten me ihmiset olemme ihmeellisiä. Yksi pieni sana, joka kuvastaa hyvin paljon tätä maailmaa ja elämää ja sitä, millaista elämää me saamme elää. 

Terkuin erittäin tyytyväinen Maikki

♥ONNELLINEN YSTÄVISTÄ♥

♥ONNELLINEN YSTÄVISTÄ♥

Kuvan opetus: älä heittele porkkanapussia ilmaan. Se voi hajota ja levitä.

Tämä oli onnistunein yhteiskuva meistä. Osataan siis sählätä.

 P A K K A S T A♥ Pliis, sanokaa joku muukin, että nautitte näistä kovista -25 asteen pakkasista, nimittäin minä nautin. Tiedän, on ihan hullun kylmä ja paleltaa, vaikka olisi vain 10-sekuntia seissyt ulkona, mutta lämpimästi vaatetta päälle, niin ei palella ja takuulla tulee nautittua tuplasti enemmän. Ihanaa on se, kun posket ovat aivan punaisen kylmät ja sitten tulee sisälle. Niin kivaa!
Mutta miten teillä meni viikonloppu? Sitähän on kyllä jäljellä vielä melkein kokonainen päivä, mutta ei se mitään. Mulla meni oikein hyvin. Sain kämpälle kylään ihania tyttöjä ja meillä oli kyllä mukavaa. 
Perjantai: Lähdettiin pikkuveljeni sekä äitini kanssa käymään Kuopiossa ja vietettiin päivä vähän siellä sun täällä kierrellen kauppoja jne. Illalla napattiin nämä neljä tyttöä kyytiin ja huristeltiin takaisin kotia päin. Nopea reissu kaupassa ja reilu kassillinen ruokaa mukaan. Perjantai ilta oli kyllä ihana ilta. Syötiin kanasalaattia ja suklaata ja pelattiin kysymyspeliä= purkissa oli erilaisia kysymyksiä, mihin aina vuorotellen vastattiin. Siinähän se vierähtikin parituntia jutellessa "syvällisiä".
Lauantai: Aamu lähti käyntiin kunnon aamiaisella. Lähdettiin melkeimpä heti käymään kotikotona ja saatiimpa äidin tekemää tuoretta pullaa ja lämmintä kahvia. Soiteltiin pianoa ja lauleltiin. Tehtiin porkkanapiirakka ja palattiin kämpälle se mukana tekemään oikeaa ruokaa. Illasta lähdettiin saattamaan K:ta juna-asemalle ja jätettiin hänelle hyvästit jo silloin. Suoraan sieltä kävelimme hautausmaalle ja sytytimme kynttilöitä ystäväni haudalle, jonka jokainen meistä tiesi vähemmän tai enemmän. Ja mikä parasta, mentiin haudalle mukanamme vain kaksi kynttilää, mutta saatiinkin aikaan kunnon kynttilämeri: haudalla oli useita lähes polttamattomia lumen vuoksi sammuneita kynttilöitä ja päätettiin tietysti sytyttää kaikki uudelleen. Oli ihana lähteä haudalta ja katsoa taaksepäin, jossa näkyi niin kaunis hautakivi ja monta kynttilää sen äärellä. 
No, sieltä matka jatkui pulkkamäkeen, jossa laskettiin jokainen yhdet mäet. Voi sitä riemun määrää, mikä sieltä lähti mukaan. Illalla nautittiin kynttilöistä ja hyvästä iltapalasta ja osittain "terveellisistä herkuista", jonka jälkeen menimme nukkumaan.
Sunnuntai: aikainen herätys ja aamupalan sekä hyvästien kautta tytöt junalle.
Sellainen oli meidän viikonloppu. Huomenna se olisi palattava jälleen koulunpenkille, mutta pitää toivoa, että viikko menee nopeasti. Ennen sitä nautitaan kuitenkin vielä tästä päivästä.
Terkuin onnellinen Maikki
(Ps, kuvat ovat sekaisin meidän kaikkien ottamia.)
(Pps, en olekaan varmaan kertonut, että vajaan kuukauden päästä lähdetään Englantiin moikkaamaan ystävääni, joka on siellä tällä hetkellä. Odotan kyllä super paljon sitä reissua.♥)

PAKKASKUVIA

                          PAKKASKUVIA

Tää on mun yks suosituimmista kuvista, mitä sain otettua.

Heippa. 
Enhän ollut ainoa, joka kuvasi viime viikonloppuna paljon? Ehkä hieman liikaakin?
Nautin, siis N A U T I N niin paljon siitä säästä, mikä silloin oli. Aurinko paistoi kauniisti ja lumi oikein kimalteli maassa. Pakkasta oli sopivasti ja järvikin jäässä. Mikäs sen parempi tapa saada hymyä huuleen?
Mulla kertyi siis tosi paljon pakkaskuvia viikonlopulta ja kamera "lauloi" lähes koko ajan, kunnes tuli se pahin painajainen: kamerasta loppui akku. No ei se mitään. Oon ihan tyytyväinen siihen, millaisia kuvia loppujen lopuksi sain. 
Jokatapauksessa, mä halusin tehdä ihan oman postauksen niistä kuvista, mitä tuli räpsittyä. Tykkään niin paljon luontokuvista ja erityisesti luonnosta kuvaamisesta. 
Mutta mikä on teidän lemppari kuva nuista kuvista? Mun lempparin löysitte varmaan yhden kuvan kuvatekstistä. Ja hei, jos olette itse tehneet tai tiedätte jonkun hyvän postauksen, missä olisi näistä pakkassäistä kuvia, niin linkatkaapa mulle, niin pääsen lukemaan ja katsomaan. :)
Terkuin Maikki

VIIKONLOPPU TÄYNNÄ AURINKOA

                 VIIKONLOPPU TÄYNNÄ AURINKOA

Heipsan kaikille.
Oon postannu ties kuinka monta kertaa blogiin viikonlopuista, jotka oon viettäny Kuopiossa tärkeän ystäväni Nooran ja hänen perheen luona ja tässä tulee jälleen yksi lisää. Mutta se ei varmaan haittaa? Minua ainakaan. On ihana postata itselle tärkeästä asiasta ja sellaisesta kivasta, mitä on tapahtunut.
Menin siis Kuopioon jo torstai-iltana, kun Noora ja J (Nooran isosisko) tulivat käymään meidän kämpällä, niin pääsin autokyydillä. Fiilis tuolloin oli hieman haikea ainakin itselläni, koska J lähti ulkomaille n. 2 kuukaudeksi, joten se oli sitten viimeinen ilta pitkään aikaan. Voin kertoa, että jo nyt on kova ikävä.♥ Toivon mukaan aika menee nopeasti. 
Viikonloppuna tuli oltua aika paljon ulkona, kun niin ihana sää oli joka päivä. Käytiin mm. kodalla Linnean kanssa ja olihan siellä mukana myös Nooran pikkuveli. Posket punaisina ja hymy korvissa jään poikki me käveltiin takaisin kotiin. En edes muistanut, miten kivaa retkeileminen on. Tai ylipäätään ulkoileminen pakkassäässä. 
Mutta millaisia fiiliksiä siellä on? Mitä te teitte viikonloppuna? 
Terkuin väsynyt, mutta onnellinen Maikki

!PIPOT PÄÄHÄN!

                        !PIPOT PÄÄHÄN!

Ensimmäinen koulupäivä pulkassa vuodelta 2016. Se meni nopeasti, kuten aina ennenkin. 
Aamulla kun heräsin, huomasin sen, miten kylmä mulla oli ja sen, miten kylmä ulkona oli. En kuitenkaan aivan tiedostanut sitä todellisuutta, mitä se kylmä ja -30 asteen pakkanen tarkoittaa, vaan lähdin kouluun avopäin, ilman pipoa. Se oli virhe, mitä en tulevina päivinä halua toistaa. Vaikka matka oli lyhyt, oli se silti tuskaisin pitkään aikaan. Onneksi omistin lapaset ja tajusin ottaa ne mukaan, sillä sain niillä lämmitettyä päätäni edes jonkun verran.
Sama toistui myös koulun päättyessä. Hampaat irvessä lähes juoksin koko matkan kotiin asti. Pää oli kipeä hyvin oudolla tavalla, eikä se edes helpottanut, vaikka sisälle pääsin. Se vain paheni ja hetken siinä sitten tuskailin sen kanssa. 
Näiden kahden koulumatkan jälkeen mietin sitä, miksi jätin piponi kotiin? Sitä, miksi monet muutkin ihmiset jättävät piponsa kotiin lähtiessään kouluun/töihin tai ihan vain vaikka ulos mentäessä? Onko se jokin muoti, ettei pipoa kuulu käyttää? Vai kenties niin ruman näköinen, että hävettäisi kulkea se päässä? Vaiko hiusten takia, että ne menisivät sekaisin? Voi kuulkaa. Olen tai itseasiassa olin itsekin täysi tohelo jättäessäni piponi kotiin. Ei se pipo siellä kotona sinun päätäsi lämmitä. Ota se mukaan ja LAITA PÄÄHÄN, niin on kummallakin yhtä hauskaa: pipo hoitaa oman tehtävänsä ja sinä omasi hyvillä mielin pää ihanan lämpimänä. Ei tarvitse tuskailla siitä inhottavasti vihlovasta kylmyydestä. Järkevää, eikö vain? Sitä varten niitä pipoja ja hattuja tehdään, että niistä olisi jotain hyötyä ja ne suojaisivat sekä lämmittäisivät päätä. Vai olenko väärässä tuon suhteen? Täysijärkinen ihminen tajuaa kyllä itsekin, mihin sitä pipoa käytetään.  
Nyt siis sinä joka pipoa et käytä, kaiva se äkkiä esiin ja laita seuraavan kerran kovalla pakkasella pihalle mentäessäsi se tiukasti päähän. Tekosyyt eivät kelpaa. Päätä itse, oletko fiksu vai tyhmä. Minä sen pipon päähäni pistän, näytän sitten kuinka rumalta tahansa. 
Onko siellä ketään toista, joka inhoaa sitä, ettei pipoja käytetä hyödyksi kovalla pakkasella? Olisi kiva kuulla myös teidänkin ajatuksia tästä asiasta. :)
Ps, oon päättänyt muuttaa blogin nimeä ja nimenkin itseasiassa olen jo löytänyt. Sen tulen paljastamaan myöhemmin. 
Pakkasterkuin Maikki

FIILIKSISSÄ♥

                        FIILIKSISSÄ♥

Niin fiiliksissä! Ensinnäkin se, että miten hienosti Suomi taisteli kullanarvoisen voiton itselleen. Ihan huikeaa. 
Viimeinen ilta Etelässä serkkujen luona. Ollut kyllä mahtavat puoltoista viikkoa takana. On naurettu, itketty, leikitty, laskettu ensimmäisiä pulkkamäkiä, ammuttu raketteja, jännitetty vauvan syntymistä, leivottu, shoppailtu, seikkailtu metsässä ihan urakalla ja vaikka mitä muuta hauskaa.
Lähteminen ja hyvästeleminen on mulle ollu aina tosi vaikeaa, vaikka kyse ei olisikaan kuin muutaman päivän "erosta". Kuitenkin, oon tuntenu ihan valtavasti kiitollisuutta siitä, miten ihania ihmisiä mun ympärillä on ja miten turvallista mun on elää ihan missä vain. Täältä mä lähden hymyssä suin pois hyvin iloisena, mutta myös hieman haikein fiiliksin. Ikävähän näitä tulee, niin tärkeitä ne ovat mulle ja varmasti monelle muullekin.♥
Vaikkakin kuvasaldo on hieman vähäinen, saavat ne kertoa enemmän siitä, millaisia ilonhetkiä me olemme täällä viettäneet. Huomenna takaisin kotiin ja nauttimaan viimeisestä lomapäivästä ennen koulunalkua. Erinomaista uutta vuotta kaikille hieman myöhässä!♥
                          ♥Maikki