SUURESSA MAAILMASSA

"Että mitä tähän nyt sitten rustaisi mullasta pinttyneillä sormilla, joita jo monta päivää yrittänyt hangata puhtaiksi, luovuttaen kuitenkin. Kädet täynnä punaisia pilkkuja, ihottumaa ja jalat mustelmilla. Ehkä nekin arvet joskus paikkaantuvat, ajan kanssa. Kukkia keräsin ja kukkia järjestelin, parhaani tein ja lopulta en jaksanut. Väsyin. Sain lomaa, joka alkaa olla lopuillaan, sillä matkaan maailmalle, lapsia hoitamaan. Olenko innoissani? Jännittääkö? Fiilis ylipäätään? Millainen fiilis sitä nyt on, kun jättää turvalliselta tuntuneen elämän taakse ja hyppää seikkailemaan maailmalle. 

Ei vaineskaan, hyvä fiilis mulla on. Laukut pakattuna ja hyvää mieltä tarpeeksi kerättynä. Haikeaa on, mutta se on elämää.

Töissä olen suurimman osan keväästä ollut. Lastenhoitohommia ja myöhemmin päiväkodillakin. Ja sittemmin puutarhalla, missä myös viime kesänä olin. Sanottasko, että ihan liikaa töitä. Koulukin pitänyt siinä sivussa hoitaa, joka nyt sitten kuitenkin jää kesken hetkeksi. Tällainen olen, en viihdy koulunpenkillä. Elämä koetellut ja näyttänyt ikävämmänkin puolen, missä taistellaan jaksamisen kanssa paljonkin. Se on ollut kyyneleitä, ikävää, mutta hetkittäin myös naurua ja iloa. Monen monta kertaa olen kuullut lauseen "sinulle ei anneta taakkaa kuin sen verran, mitä jaksat kantaa". Ja tottahan se on. "

Siinä fiiliksiä lähtiessä, tässä fiiliksiä perille päästyäni:

Monta tuntia istumista, odotusta ja kellon kyttäämistä. Se on ohi, vihdoin. Matkalla lentoasemalta, niin, kotiin, katselin maisemia ikkunasta. Olin väsynyt, mutta samalla niin innoissani. Katselin lasten jäätelöonnea takapenkillä ja vaan nautin.

Heräsin uuteen aamuun ja takana on ensimmäinen yö Saksassa. Avasin verhot ja totesin, että "oikeasti olen täällä". Ja sekös tuntuu hullulta. Ettei vain kaikki olisi unta.

Kävin jo seikkailemassa kaduilla ja löysin kaupan (ja vaikka mitä muutakin). Eihän mulla sinne mitään asiaa varsinaisesti ollut, mutta ostimpahan ihan vain huvin vuoksi kaksi korttia. Täällä paistaa aurinko ja voin hyvin.

Tervetuloa seuraamaan mun elämää Saksassa! <3

(Kuvat valitettavasti tulee olemaan puhelimella otettuja, ainakin aluksi. Toki mulla kamera on mukana, mutta siitä akku aivan tyhjä ja laturikin olis, mutta sorry, se on siskoni sun kameran laturi, eli aivan väärä. Joten siitä se hyöty sitten. :) Asenteella mennään! )

-Maikki