EPÄTÄYDELLISEN TÄYDELLINEN

EPÄTÄYDELLISEN TÄYDELLINEN

Tarvitseeko aina postata siitä, miten ilosta elämä onkaan? Oon huomannu, miten usein blogeissa korostetaan vaan sitä ihanaa ja onnellista elämää, kuinka kivoja viikonloppuja ollu, ihania, positiivisia päiviä ja ilmoja jne, mutta onhan elämässä niitä huonojakin päiviä ja hetkiä? Tässä postauksessa kerron mun epätäydellisen täydellisestä päivästä tai oikeastaan yhden päivän kahdesta päivästä.( luokittelen koulupäivän ja sen jälkeisen ajan kahdeksi eriksi päiväksi, tai oikeastaan kahdeksi eriksi ajaksi päivässä.)

KLO: 06.30 "jälkeinen aika":
"Tulin eilen yömyöhään reissusta pois ja yli 7 tunnin matkustaminen ei oo ihan mun juttu. Olin väsynyt ja kiukkunen, kevyillä eväillä varusteltu matka päätty nälkäisesti ja siihen tuskaan, kun jääkaapista ei löytynytkään mieluista ruokaa, sellaista jota pystyisi ja erityisesti jaksaisi yöllä alkaa väkertämään.
Aamuhan lähti tyypillisesti torkuttamalla käyntiin ja loppujen lopuksi bussiinkin täytyi juosta.
Vajaan 5 tunnin yöunilla ei paljon terävästi opiskella. Yritin pysyä virkeänä ja olla opetuksessa mukana, mutta turhaan. Päivän päätteeksi huomasin, ettei mulla ollut juuri mitään hajua, millaisia asioita oltiin käsitelty tunneilla. Harmitti ja turhautti, lähinnä se, että oliko tämä päivä koulussa turha vaiko ei?
Noh, tätä tekstiä mä kirjotan bussissa matkalla kotiin, kämpälle. Välillä mä kattelen ikkunasta ulos auringon paistetta ja taakse jääviä puita ja pilviä. Kuuntelen musiikkia, klassista ja rauhoittavaa, mistä just minä tykkään. 
Vaikka annankin usein huonojen päivien olla niitä huonoja päiviä, yritän silti ajatella mahdollisimman positiivisesti. Mun mielestä ei pidä alkaa väkisin tekemällä tekemään päivästä kivaa. Se tulee jos on tullakseen. Kuitenkin, jos tästä koulupäivästä jotain hyvää voisi sanoa, niin ainakin sen, että se on nyt ohitse."

KLO: 15.00 "jälkeinen aika":
"Tällä hetkellä istun taasen bussissa matkalla kämpälle. Sain koulupäivän jälkeen kaks tärkeää ystävää (Linnea, Noora) kylään, tai oikeastaan meillä oli tarkoitus lähteä heti kuvaamaan, mutta jumituttiin kämpälle jutustelemaan. Loppujen lopuksi kuvailemassa käytiin, josta suoraan sitten lähdin L luokse illaksi.
Miten kiva tämä päivä kuitenkin oli? Tai oikeastaan se toinen puolisko tästä ajasta päivässä. Oon tuntenu onnellisuutta siitä, miten ihania ystäviä mulla onkaan, miten ihana ja ymmärtäväinen kämppis mulla on ja ylipäätään, miten onnellista elämä siltikään on, vaikka välillä joutuukin sietämään huonoja päiviä.
Hoksasin just, että tämäkin postaus käänty lopulta siihen elämän onnen hehkuttamiseen. Mutta toisaalta, tämä postaus kerto enemmänkin mun päivistä yleensä, varsinkin just tästä päivästä. En väitä, että joka päivä koulussa on inhottavaa ja ikävää olla, mutta näin kevään tullessa ja viimeisessä jaksossa fiilis on varmasti itse kullakin hieman väsähtänyt, niin ainakin mulla on."

Tätä postausta oli itseasiassa yllättävänkin mukava tehdä osissa. Todenmukaisia fiiiliksiä koulupäivän jälkeen ja samaten sitten vapaa-ajan jälkeen. Sanotaanko, että postaus oli tekstipainotteinen postaus mun päivästä ja ehkä enemmänkin fiiliksistä ja ajatuksista, mitä päässä on pyörinyt.
Mitä mieltä te olitte tän tyylisestä postauksesta? 
(Kuvat ovat päivällä napsittuja otoksia.

-Maikki