Tämä lapsi pienoinen..

Tämä lapsi pienoinen, yllään takki risainen. Kiertää, kurkkii joulua nuuhkii, äkkiä piiloon pujahtaa, puuhkii. Hiljaa astuu tupaan jos toiseen, katselee kuuntelee, melskettä suurta Näkee perheen riemua iloa, jauhoisia hihoja suuria pihoja.

Tämä lapsi pienoinen, on tyttö yksinäinen. Hiljaa hiipiellen, etsii joulun tunnelmaa. Missä lahjat jaetaan, herkutkin jo syödään vaan? Mistä puhtaan ruokani mä saan, kun en joulua tunnekkaan. Aina täytyy yksin olla, kun ei ole kattoakaan päällä.

Tämä tyttö suloisin, on lapsen ilon tuoja. Vanhempansa menettänyt, aivan yksin jäänyt on. Monia vuosia kierrellyt taloja, avannut ovia, löytänyt saloja. Kotia iloista melskettä jouluista, vierestä katseltava se on.
Mitään saavuttamatta, mutta siltikään lannistumatta. Paikan hän kyllä löytää, tarpeeksi kun ahertaa jaksaa. Kyynel silmään vierähtää, toinen, kolmas neljäs.. Pyyhkii risaisella hihallaan, tuijottaa ja kuivaa lämpimällä puhalluksellaan.

Tämä tyttö vikkelä nokkela, aina ruokansa jostakin saa. Etsii, tonkii roskatkin onkii, pakkohan tytön on syötävää löytää, ettei työ raskaaksi alkaisi.
Pohjalla tuolla likaista jos moista, ruokaa ällöttävää jos toista. Nauttien hän leivän nappaa, matkaansa taas päättää jatkaa.

Tämä tyttö ystävällinen, usein muita ajattelevainen. Istuu keskelle kaupunkia suurta, yllään takki ja kengätkin risaiset. "Kas mitäpä tyttö suloinen, istuu ja tarkkaan katselee? Voi, kylmäkin on yllättänyt, lämmön tärkeän vienytkin. Tule mukaan kotiini, suureen lämpimään tupaani. Takka tehtävänsä siellä hoitaa, lapsenlapset seuraa pitää." 
Näin lähti tyttö pienoinen, saaden joulurauhan iloisen. Uudet leikit, laulut ja riemut, paikkansa tyttö vihdoin on saanut. 

Kirjoittamani tekstin myötä toivotan kaikille oikein Rauhaisaa joulun aikaa!♥

                                                     ♥Maikki