Pohdiskelua kiusaamisesta

Mitä kiusaaminen on? Millaisia arpia se voi jättää ihmiselle,joka on joutunut kiusatuksi? Miksi pitää kiusata? Mitä iloa siitä on? Kysymyksiä kiusaamiseen liittyen on niiiiiiiiin paljon, joihin ei välttämättä aina sitä oikeaa vastausta löydy.

Minun mielestä kiusaamiseksi voidaan luokitella myös syrjiminen. Usein olen kuullut puhuttavan, ettei syrjiminen ole kiusaamista. Se on eräänlainen tapa osoittaa, ettei syrjintään kohdistettua ihmistä hyväksytä sellaisena ihmisenä kuin hän on, vaan hänet jätetään ulkopuolelle kaikesta hauskuudesta. Onko se jotenkin vaikea hyväksyä ihminen sellaisena kuin hänet on luotu ja hän on? Syrjiminen jättää monia isoja arpia,joista yli pääsemine ei ole helppoa. Se laskee itsetuntoa ja usein tuolloin alkaa miettimään vain niitä negatiivisia puolia itsessään, eikä mitään positiivista enää löydykkään. Mieli masentuu ja pahimmassa tapauksessa henkinen jaksaminen heikkenee, eikä silloin jaksakkaan muuta kuin maata sängyssä ja nukkua. Sanottaessa sanan syrjintä, se saattaa kuulostaa pieneltä ja heikolta kiusaamiselta, mutta tutustuessaan siihen sanaan tarkemmin, herää ajatus, millaisia asioita se aiheuttaa syrjinnän kohteeksi joutuneelle ihmiselle? Pukeutuminen ja ulkonäkö ei näytä millään tavalla sitä, millainen ihminen on luonteeltaan. Se paidan värikö ratkaisee, että tämä ihminen tässä ja nyt on aivan nössö? Täyttä valetta! Tämän "hassusti" pukeutuneen ihmisen sisältö ja luonne on varmasti aivan erilainen, mitä itse ehkä ensi näkemyksen perusteella saattaa ajatella. Tutustuessaan tarkemmin, suu voikin loksahtaa auki, kun omat ensimmäiset ajatukset tuota ihmistä kohtaan ovatkin täysin erilaiset. Kaikki tämä kuitenkin riippuu aivan ihmisestä ja siitä, miten paljon syrjinnän kohteeksi joutunut ihminen on saanut tukea. 

(Kuva netistä)

Kiusaamista ovat myös kaikenlainen haukkuminen, selän takana pahaa puhuminen, perättömien juorujen levittäminen sekä pahimmassa tapauksessa fyysinen väkivalta. Kiusaaminen on yleistä peruskoulussa. Nuoren lapsen joutuessa kiusaamisen kohteeksi, voi olla vaikeaa kertoa siitä kenellekkään. Se jatkuu ja jatkuu vain, eikä asiasta tiedä kukaan muu kuin kiusatuksi joutunut ja kiusaajat. Kouluun on vaikea nousta ja mennä, kun tietää jo millainen päivä on tulossa. 

Mistä johtuu, että kiusaamiseen ei puututa? Kysymys, johon en itse löydä oikeaa vastausta. On tilanteita, jossa kiusaamiseen puuttunut ihminen saattaa itse joutua kiusatuksi. Voiko tässä tapauksessa olla keinona aikuiselle puhuminen? Jos koulussa näkee, että jota kuta kiusataan, eikä itse uskalla siihen paikan päälle mennä kiusattua puolustamaan, auttaisiko se, että asiasta kerrottaisiin aikuiselle, jonka on ehkä helpompi mennä puuttumaan asiaan? Vai onko sekin vaikeaa? Onko tilanteita, jossa lapsella ei ole tarpeeksi luottamusta ja rohkeutta tulla puhumaan asiasta aikuiselle? Auttaisiko tuossa tilanteessa, että  aikuinen pyytäisi yksi kerrallaan oppilaita käymään luonaan, jossa asiasta keskusteltaisiin ja kerrottaisiin, että kiusaamis tilanteessa täytyy tulla välittömästi kertomaan aikuiselle? Saataisiinko näin luottavaiset välit aikuisen sekä oppilaan keskelle? Olisiko tuolloin helpompi mennä puhumaan opettajalle, kun on varma siitä, ettei itse joudu kiusatusksi? Pohdittavaa riittää kiusaamiseen puuttumisesta.

Usein kiusaaminen on myös uskonnollisen vakaamuksen tai ihon värin syystä. Onko sillä väliä, mihin ihminen uskoo? Miten paljon se voi vaikuttaa kaveruuteen, jos ihminen kuuluukin eri uskontoon? Suomessa uskontoja on monia, joissa jokaisella uskonnolla on omat tapansa, mitä he kunnioittavat. Itse olen lestaadiolaisesta perheestä ja olen lukenut netistä paljon erilaisia uutisia, mitä lestaadiolaisista kirjoitetaan ja päätynyt usein siihen, että osa asioista ovat täysin liioiteltuja ja valetta. Olen kuullut, että lestaadiolaisia kiusataan siitä, millaisia asioita he eivät saa tehdä. Lestaadiolaisuus on uskonto, jolla ei ole paperille kirjoitettuja sääntöjä. Asiat, kuten meikkaaminen, television katsominen, alkoholin käyttäminen jne, ovat tapoja, eivät sääntöjä. Miksi niin kuitenkin ajatellaan? Miksi se, että ihminen kuuluu eri uskontoon, voi vaikuttaa kaveruuteen?

(Kuva netistä)

Joskus kiusaamista tapahtuu myös sosiaalisessa mediassa. Nuorten keskuudessa suosituksi tullut Ask.fm, on sovellus, jossa voidaan kysyä/laittaa asioita nimettömänä tai nimen kanssa kenelle tahansa ihmiselle. Se, mitä sinne "kysymyslaatikkoon" tulee, voi/ ja on usein miten ilkeää kommenttia ihmisestä. Ilkeä asia jää kaivertamaan mieltä ja siitä on vaikea päästä yli. Olen huomannut, että joillakin ala-aste ikäisilläkin lapsilla on tämä kyseinen sovellus. Se huolestuttaa minua eniten. Tietävätkö vanhemmat, millaisia ja miten ilkeitä asioita sinne voi joskus tulla? Ovatko vanhemmat edes tietoisia, millaisiin sosiaalisiin medioihin lapset ovat kirjautuneet? Olisiko se liian suuri pyyntö, että asiasta otettaisiin selvää? 
Olen usein kuullut ja nähnyt esimerkin, millaiset arvet kiusaaminen jättää ihmiselle. Sinä, joka et ole vielä nähnyt, ota esille paperi, rytistä se mahdollisimman pieneksi palloksi, avaa ja huomaa, että paperia et saa enää samanlaiseksi suoraksi paperiksi, mikä se oli ennen rytistämistä. Arvet ovat suuret, joita et voi koskaan unohtaa. Ne jäävät ikuisesti kiusatuksi joutuneen ihmisen sydämmeen. Jokainen omalta osalta, voi vaikuttaa siihen, ettei kiusaamista tapahdu. Kun käytävällä vastaan kävelee kiusattu tai muuten vain yksinäinen ihminen, voi pieni hymykin muuttaa hänen päivänsä täysin, hymyile! Puutu kiusaamiseen, kun havaitset sellaista. Puolusta aina kiusattua. Kiusaaminen ei voi loppua vain sormia napsauttamalla, vaan sen eteen täytyy tehdä töitä. Autathan kiusatuksi joutunutta? Hymyilethän sinua vastaan kävelevälle? 

Tässäpä vähän pohdiskelua ja omia ajatuksia kiusaamisesta, mitä nyt tällä hetkellä mieleen juolahti. Mitä tykkäsitte? Kommentoikaa omia mielipiteitä asiasta. Teksti saattoi olla hieman sekavaa, mutta toivottavasti siitä sai selvää. Nähdäämpä seuraavan postauksen parissa!
♥Maikki