Opiston alku oli vaikeaa aikaa itselleni. Pikkuveljeni sai sydänkohtauksen, joka aiheutti surua ja pelkoa siitä, että menettäisimme hänet. Opisto tuntui niin vieraalta paikalta enkä pariin ensimmäiseen viikkoon sopeutunut sinne hyvin. Ensimmäisen vapaa viikonlopun jälkeen palatessani päätin, että nyt tsemppaan itseäni ja aloitan kaiken alusta. Minusta tuli entistä rohkeampi saaadessani tehdä parempaa tuttavuutta siellä olleisiin ihmisiin. Siitä se sitten lähti. Useampina iltoina kokoonnuimme yhdessä solun yhteiseen keittiöön rupattelemaan, itkemään nauramaan ja milloin mitäkin tekemään. Solun yhteishenki on kasvanut huomattavasti päivä päivältä enemmän ja enemmän. Tunnelmaa tuovat tietysti kynttilät ja syksyn pimeys. (osa kuvista on kännykällä räpsittyjä, joten pahoittelut laadusta)
Opistossa on kerennyt tapahtua vaikka sun mitä vajaan 8? viikon aikana. On tehty eräretki, järjestetty yhteisiä lenkkitempauksia, kaksoispäivää, muffinsikilpailu jne. On aloitettu keräämään rahaa opintomatkan hyväksi. Itse en kaikkiin ole osallistunut, mutta jälkeenpäin kuullut että ollut mukavia juttuja. Kaksoispäivänä jokainen halukas valitsi itselleen kaksosen ja pukeutu sen mukaisesti miten halusi
Muffinsikilpailun tarkoituksena oli, että jokainen solu leipoisi ja koristelisi omalla tyylillään muffinsin ja hienompien muffinsien tekijät saisivat kaikkien leipomat muffinsit itselleen. Leivokset olivat upeita ja varmasti vaikea valita. Tässäpä kuva meidän muffineista: ( K-kirjain tuossa päällä tarkoittaa meidän solun nimeä: Keikkula)
Ensimmäisten viikkojen jälkeen oma opistovuoteni on lähtenyt käyntiin loistavasti. On ollut mahtavan hauskaa tehdä yhdessä kaikkea, leipoa, jakaa huolia ja murheita, nauraa ja iloita. Syyslomalle lähtiessä mieli oli haikea ja pari kyyneltäkin taisi poskelle vierähtää. Viikko menee nopeasti ja niin päästään taas opiston syksyiseen, (vai talviseen) maailmaan. Sieltä lähtiessä satoi nimittäin lunta.
Muffinsikilpailun tarkoituksena oli, että jokainen solu leipoisi ja koristelisi omalla tyylillään muffinsin ja hienompien muffinsien tekijät saisivat kaikkien leipomat muffinsit itselleen. Leivokset olivat upeita ja varmasti vaikea valita. Tässäpä kuva meidän muffineista: ( K-kirjain tuossa päällä tarkoittaa meidän solun nimeä: Keikkula)
Ensimmäisten viikkojen jälkeen oma opistovuoteni on lähtenyt käyntiin loistavasti. On ollut mahtavan hauskaa tehdä yhdessä kaikkea, leipoa, jakaa huolia ja murheita, nauraa ja iloita. Syyslomalle lähtiessä mieli oli haikea ja pari kyyneltäkin taisi poskelle vierähtää. Viikko menee nopeasti ja niin päästään taas opiston syksyiseen, (vai talviseen) maailmaan. Sieltä lähtiessä satoi nimittäin lunta.
Mutta nyt minun täytyy mennä. Iloista loppupäivää kaikille! Ps, Eiköhän tämä opistosta lörpöttely riitä vähäksi aikaa;). Lomaviikko on edessä ja alkuviikosta olen vain kotona, joten aikaa on kirjoitella ja postailla. Luvassa on pohdiskelua mm. kiusaamisesta.
♥Maikki
Oi että ihana tuo kvua sinusta ja Mirasta <3 ootte nii ihania ja mulla on kamala ikävä kumpaaki ;( ihana ku sulla on taas blogi, tykkäään !! :)
VastaaPoistaKiitoksia! Mulla on kans ikävä sinua!♥ Ja onhan tässä miikuakin ehtinyt ikävä tulemaan!♥ Kiva ku tykkäät! Kieltämättä itsekkin:)
PoistaHui että se sydänkohtaus, onneks pikkuveljes ei kuollu! Mutta ihanaa ku viihdyt sielä ❤
VastaaPoistaOnneksi ei!♥Onhan se hyvä että viihtyy:)
Poista