VÄSYMYS

                           VÄSYMYS

Aihe ja asia, jonka olen viimeisten viikkojen aikana kuullut monestakin eri suusta: väsymys. Minun suustakin se on kuulunut monta kertaa.
Vuosi on lukiossa ollu mulle jollain tapaa tosi raskas, etenkin sen vuoksi, etten ole oikeastaan yhtään koulu-/lukuihminen. Mulle riittää lähinnä se, että pääsen kokeista ja kursseista läpi ja vaikka niin asia onkin, en silti kadu, että Lukioon menin. Oon oppinu siellä oikeasti opiskelemaan, kuuntelemaan ja keskittymään tunneilla siihen, mitä opettaja opettaa. Yläasteella se oli vain kellon kyttäämistä ja tunnin loppumiseen keskittymistä, jollonka opettajan puheet meni ohi korvien. Sitten sormi suussa lukemaan kokeisiin. Lukiossa se on ollut toisin, onneksi.

Tätä kouluvuotta on jäljellä enää kaksi viikkoa. Odotan tosi paljon sitä päivää, kun saan nostaa kädet ilmaan ja nauttia siitä vapaudesta, unohtaa stressaamisen ja koko opiskelun kokonaan vähäksi aikaa. 

Viimesen kuukauden aikana oon ollut kaikista väsynein pitkään aikaan. Oon viikot koulussa, viikonloput töissä lähes aamusta iltaan. En nyt halua antaa sellaista kuvaa, että mun olisi pakko töissä käydä, ei suinkaan ole. Elätän itse itseni kesälläkin ja siihen tarvitsen rahaa. Ja oon kyllä tykännyt olla töissä. Silti se väsyttää. Viikon aikana herään joka päivä joko 5.45 tai 6.45, riippuen tietysti, jos en jostakin tietystä syystä kouluun tai töihin mene.

Viime viikonlopun olin töissä puolikuntoisena. Kärsin siitepölyallergiasta ja olen siksi ihan tukossa. Ääni lähes poissa, nuhaa, yskää .. Saa antaa vinkkejä parantumiseen.
Tänään olin poissa koulusta ja jos tilanne on huomenna sama, lepään silloinkin. Parempi sairastaa ja levätä nyt, mitä sitten kun on kokeet. 
Lienekö tarvi selittää myöskään sitä, miksi postauksiakaan ei ole tullut reiluun viikkoon. Kiirettä pukkaa ja väsymys laahaa perässä. Ei ole ollut yksinkertaisesti aikaa lähteä ottamaan kuvia saati sitten kirjoittaa postausta. Eiköhän tämä tästä. 
Toivottelen jokaselle tsemppiä viimesiin kouluviikkoihin vai joko teillä on koulut loppunu?
-Maikki

..SIITÄ MINÄ OLEN KIITOLLINEN

                               ..SIITÄ MINÄ OLEN KIITOLLINEN        

Siitä alkaa olla vuosi, kun viimeisen kerran suljin ovet opistolla opistolaisena. Yksi kauneimmista ja rikkaimmista vuosista oli takana. Paikka, jonne oli aina mukava mennä, jossa oli kuuntelevia ja auttavia käsiä paljon, jossa kaikki otettiin mukaan, paikka jossa sai tuntea itsensä tärkeäksi ja osaksi sitä suurta ihmisjoukkoa.

Muistot tuosta vuodesta on noussu entistä voimakkaammin pintaan nyt, kun oma siskoni on tällä hetkellä viettämässä viimeistä päiväänsä opistossa. Vielä vajaa vuosi sitten olin sitä mieltä, ettei se opistossa koettu vuosi ollut mitenkään erityisen ihmeellinen ja erikoinen. Nyt vuosi sen päättymisen jälkeen oon tajunnu, miten paljon se on vaikuttanut hyvällä tavalla mun elämään sen vuoden jälkeen.

Kun äiti mua lähti opistoon viemään jo reilu 1,5 vuotta sitten, muistan miten ihailin niitä maisemia, mitä siellä päin oli. Poroja tuli useita vastaan ja niitä täytyi jäädä aina kuvaamaan. Loppujen lopuksi mulla taisi melkein mennä hermot siihen kuvaamiseen ja jatkuvaan pysähtymiseen. Jännitys oli suuri, kun lähestyttiin kilometri kilometriltä kohti paikkaa, jossa seuraavan vuoteni tulisin viettämään.

Muistan myös elävästi sen viimeisen illan, mitä vietimme opistossa opistolaisina. Kyyneleet eivät kysyneet lupaa. Se ikävä, joka jo silloin tuli sitä paikkaa, niitä ihania ihmisiä ja etenkin kannustavia ja rohkaisevia opettajia. Se ilta oli yhtä aikaa vaikea, mutta myös iloa ja onnea täynnä. 

Muistan sen matkan, kun takaisin palasimme autolla kohti kotia ja "opiston jälkeistä elämäää". Silloin oli myrsky. Tuuli ja satoi kovasti, mutta perillä ollessa paistoi aurinko, täynnä lämpöä ja valoa. Tuntui siltä, kuin olisi alkanut uusi elämä. Ja sitä se olikin, parhaan vuoden kokemusta rikkaampana. 

Opisto antoi ja siitä minä olen kiitollinen.

-Maikki

PIDENNETTY VIIKONLOPPU

                                   PIDENNETTY VIIKONLOPPU

Niin se vaan arkikin jälleen koittaa pitkän viikonlopun jälkeen. 
Aattelinki tulla postaan teille mun "loman" kuulumisia.
Keskiviikko:  En mennyt kouluun ollenkaan, kun mulla oli soten pääsykokeet. (Siitä myöhemmin lisää)
Pääsykokeiden jälkeen tulin kämpälle ja mun oli tarkotus lähteä töihin, mutta myöhästyin bussista, joten en sinne sitten mennyt. Siivosin hiki otsalla ja vähän ajan päästä Kaisla tuli käymään. Myöhemmin iltasella sain sit mun ihanat vieraat Lapparista. Kiva oli pitkästä aikaa nähdä S:ta ja M:ta, kun viimeksi heidän kanssaan ollut silloin kun vielä Lapparissa asustelin. Ilta meniki sit mässyillessä ja jutellessa kuulumisia.
Torstai: Ihana aamu, sai nukkua pitkään ja herätä hitaasti. Päivä vierähtikin lähes kokonaan shoppaillessa Matkuksessa. Illalla väsyneinä oltiin vain ja juteltiin. Saatiin me kuningasidea lähtä 22.00 illalla jätskiostoksille mcdonaldsiin, mutta muuten ihan perus oleskelua.
Perjantai: Torilla käyntiä, pientä jälkiruokaa edellisen päivän shoppailulle ihan vain keskustan kauppoja kierrellessä. Illalla sain vielä yhden vieraan lisää, E:n. Katottiin jäkismatsia ja fiilisteltiin Suomen voittoa. Myöhäinen viimeisen illan rupattelutuokio tyttöjen kans ja untenmaille.
Lauantai: Lyhyt aamuinen kävely ja tytöt lähti sit takasin kotiin. Minä näin vielä paria kuopiolaista kaveria ja suuntasin myöhemmin itsekin kotiin.
Sunnuntai: Äitienpäivän viettoa kotona, päivällä takasin kämpille ja lähes heti "kisakatsomoa pystyttään". Ei tarvinnut yksin ottelua katsoa, vaan sain vieraaks muutaman kpo:laisen kaverin. Ja jälleen fiilisteltiin voittoa. 
Nyt on hyvä olla iltalenkin ja suihkun raikkaana. Tää viikko meni tosi nopeasti, eikä yhtään inspais kouluun lähtä. Oon kuitenki siinä toivossa koulussa nyt käyny, että muutama viikko enää kesälomaan. Voi miten ootankaa sitä!
Mutta hei miten teidän loma meni? 
Mulle saa linkata hyviä blogeja, jos tietää. Kaipaan lukemista:)
-Maikki

RIKKAUTTA ERILAISISTA IHMISISTÄ

                           RIKKAUTTA ERILAISISTA IHMISISTÄ

Mikä ihana päivä täynnä niin erilaisia ihmisiä ja sitä rikkautta, mitä niistä saa.

Eilen illalla Noora tuli tänne kämpälle yötä ja siinä yöllä päätettiin rueta askarteleen seuraavaa päivää varten naamareita. Voitteko kuvitella, miten meillä oli 01.00 jälkeen senat niin sakaisin.

Mentiin siis tänään päivällä pienellä porukalla torille. Jokaisella meillä oli naamari tai "jonkinlainen normaalista poikkeava kasvoilla oleva juttu/väri" ja yhdessä me poukkoiltiin ympäri toria, jonka jälkeen päädyttiin picnicille erääseen puistoon. 

Myöhemmin illalla pidettiin kämppikseni kanssa kylä, johon tuli ihan mukavasti vieraita. Kylän loputtua ongelmana munkkien paljous, joita todellakin oli ihan kiitettävästi. Hetken epäröinnin jälkeen päätettiin kiertää tämän kerrostalon rapun melkein kaikki asunnot läpi ja hyvällä mielellä tarjota munkkeja syötäväksi. "Keikkahan" päättyi sitten vanhemman pariskunnan luokse kylään, joka oli kyllä mielettömän siistiä. Harvoin näkee tai törmää naapureihin, niin nyt sitten ainakin ja voin kertoa, että piristi ja paljon. Saatiin sieltä vastalahjaksi muutama limsatölkki ja paljon iloista mieltä.

Tää päivä on ollu jotenkin omalta kohdaltani hiljainen ja ankea. Huomaa, että nyt eletään kevättä, kun ei opiskelukaan oikein tahdo kiinnostaa. Sen verran väsyneempiä on nuo koulupäivät, mitä esimerkiksi pari kuukautta taakse päin. Kellään muulla samanlaista fiilistä? Vielä täytys kuitenkin pinnistää viimeinen jakso ja viimeiset viikot.

Ensi viikolla onneksi luvassa pidempi loma, joka niin tulee tarpeeseen. Mutta millanen oli teidän vappu? 

-Maikki

EPÄTÄYDELLISEN TÄYDELLINEN

EPÄTÄYDELLISEN TÄYDELLINEN

Tarvitseeko aina postata siitä, miten ilosta elämä onkaan? Oon huomannu, miten usein blogeissa korostetaan vaan sitä ihanaa ja onnellista elämää, kuinka kivoja viikonloppuja ollu, ihania, positiivisia päiviä ja ilmoja jne, mutta onhan elämässä niitä huonojakin päiviä ja hetkiä? Tässä postauksessa kerron mun epätäydellisen täydellisestä päivästä tai oikeastaan yhden päivän kahdesta päivästä.( luokittelen koulupäivän ja sen jälkeisen ajan kahdeksi eriksi päiväksi, tai oikeastaan kahdeksi eriksi ajaksi päivässä.)

KLO: 06.30 "jälkeinen aika":
"Tulin eilen yömyöhään reissusta pois ja yli 7 tunnin matkustaminen ei oo ihan mun juttu. Olin väsynyt ja kiukkunen, kevyillä eväillä varusteltu matka päätty nälkäisesti ja siihen tuskaan, kun jääkaapista ei löytynytkään mieluista ruokaa, sellaista jota pystyisi ja erityisesti jaksaisi yöllä alkaa väkertämään.
Aamuhan lähti tyypillisesti torkuttamalla käyntiin ja loppujen lopuksi bussiinkin täytyi juosta.
Vajaan 5 tunnin yöunilla ei paljon terävästi opiskella. Yritin pysyä virkeänä ja olla opetuksessa mukana, mutta turhaan. Päivän päätteeksi huomasin, ettei mulla ollut juuri mitään hajua, millaisia asioita oltiin käsitelty tunneilla. Harmitti ja turhautti, lähinnä se, että oliko tämä päivä koulussa turha vaiko ei?
Noh, tätä tekstiä mä kirjotan bussissa matkalla kotiin, kämpälle. Välillä mä kattelen ikkunasta ulos auringon paistetta ja taakse jääviä puita ja pilviä. Kuuntelen musiikkia, klassista ja rauhoittavaa, mistä just minä tykkään. 
Vaikka annankin usein huonojen päivien olla niitä huonoja päiviä, yritän silti ajatella mahdollisimman positiivisesti. Mun mielestä ei pidä alkaa väkisin tekemällä tekemään päivästä kivaa. Se tulee jos on tullakseen. Kuitenkin, jos tästä koulupäivästä jotain hyvää voisi sanoa, niin ainakin sen, että se on nyt ohitse."

KLO: 15.00 "jälkeinen aika":
"Tällä hetkellä istun taasen bussissa matkalla kämpälle. Sain koulupäivän jälkeen kaks tärkeää ystävää (Linnea, Noora) kylään, tai oikeastaan meillä oli tarkoitus lähteä heti kuvaamaan, mutta jumituttiin kämpälle jutustelemaan. Loppujen lopuksi kuvailemassa käytiin, josta suoraan sitten lähdin L luokse illaksi.
Miten kiva tämä päivä kuitenkin oli? Tai oikeastaan se toinen puolisko tästä ajasta päivässä. Oon tuntenu onnellisuutta siitä, miten ihania ystäviä mulla onkaan, miten ihana ja ymmärtäväinen kämppis mulla on ja ylipäätään, miten onnellista elämä siltikään on, vaikka välillä joutuukin sietämään huonoja päiviä.
Hoksasin just, että tämäkin postaus käänty lopulta siihen elämän onnen hehkuttamiseen. Mutta toisaalta, tämä postaus kerto enemmänkin mun päivistä yleensä, varsinkin just tästä päivästä. En väitä, että joka päivä koulussa on inhottavaa ja ikävää olla, mutta näin kevään tullessa ja viimeisessä jaksossa fiilis on varmasti itse kullakin hieman väsähtänyt, niin ainakin mulla on."

Tätä postausta oli itseasiassa yllättävänkin mukava tehdä osissa. Todenmukaisia fiiiliksiä koulupäivän jälkeen ja samaten sitten vapaa-ajan jälkeen. Sanotaanko, että postaus oli tekstipainotteinen postaus mun päivästä ja ehkä enemmänkin fiiliksistä ja ajatuksista, mitä päässä on pyörinyt.
Mitä mieltä te olitte tän tyylisestä postauksesta? 
(Kuvat ovat päivällä napsittuja otoksia.

-Maikki

TÄYSI-IKÄINEN

                        TÄYSI-IKÄINEN

Minä ennen..

..ja jälkeen.

"Jännittävää, mutta silti niin hassua. Minustako aikuinen? 
Hupskeikkaa, mihin ne vuodet oikeen vierii?Vastahan mä konttasin lattiallakin housut puhki kuluneena, tai pyöräilin pihalla laulellen ja hyräillen. 
Peruskoulustakin alkaa olla jo lähemmäs kaksi vuotta.
Jollain tapaa mua ehkä jopa pelottaakin, lähinnä se, että vastuu kasvaa entisestään. Mutta toisaalta, onhan se siistiä olla täysi-ikäinen, ainakin sinä päivänä kun sen saavuttaa. Luulen, että sellainen "jee" fiilis katoaa jo heti seuraavana päivänä.
Mulle syntymäpäivät on aina ollu tärkeitä, ei pelkästään omat vaan esimerkiksi ystävieni. Pyrin jollain tapaa muistamaan jokaisen tuttavani merkkipäivät ihan vain vaikka pelkällä onnitteluviestillä. Ei sen mitään ihmeellisempää tarvitse olla, mutta kyllä niitä päiviä silti pitää vähän fiilistellä, täytti sitä sitten vaikka 2-vuotta tai 15-vuotta.
Mä en silti ajattele, että minusta tulisi aikuinen, vaan ennemminkin ihan vain täysi-ikäinen 18-vuotias samalla tavalla elämää jatkava ihminen, kuin 17-vuotiaana. Sanoinkin ihan vasta jollekin, että "minusta ei aikuista saa tekemälläkään"."
Siinä fiiliksiä muutamaa päivää ennen täysi-ikäisyyttä. Tän hetkinen fiilis on yhtä tylsä, kuin 17-vuotiaanakin. Tiesin, että elämä jatkuu ihan normaalisti, vaikka tietty ikä onki saavutettu. Kyllähän sitä tietysti vähän ajattelee olevansa aikuisempi, on lupa moneen asiaan, mihinkä ennen ei esimerkiksi ole ollut alaikäisenä. 
Pakko mainita, etten ole postannut vaihteeksi pitkään aikaan, mutta tykkään pitää blogia niin kuin itse haluan ja kerkiän. Teen tätä myös itseäni varten ja postaan silloin kun oikeasti jaksan ja on aikaa. En ala siihen, että jokaisesta postauksesta tulee lyhyitä ja nopeasti hutaistua vain, koska ei ollut aikaa parempaan. 
Oon ollu viime aikoina paljon menossa. Tänä viikonloppunakin tulee neljäs viikonloppu peräkkäin, milloin olen ollut jossain muualla mitä kämpällä, Kuopiossa. Josko sitä joskus taas osais vähän rauhoittuakin?
-Terkuin täysi-ikäinen Maikki

MIKÄ PÄIVÄ!

                         MIKÄ PÄIVÄ!

Näin kivaa lukiossa on.

Blaaah mikä päivä! Onneksi nyt voin huokaista ja rentoutua. Aattelinki tulla kirjotteleen teille mun kuulumisia, tai oikeastaan höpisemään turhia. Eipä mulle mitään ihmeempiä ole edes tapahtunut. Tosin tämä päivä on kyllä ollut vauhdikas. Aamulla kouluun, takasin, L ja N mun kanssa kämpälle läksyilemään, täältä työhaastatteluun ja takas kämpän kautta mihinkäs muuhunkaan kuin sählyyn. Rakkaudesta lajiin, vai miten sitä sanotaan?
Eilinen päivä oli ehkä hieman tylsemmän puoleinen, jotenkin harvinaista, kun ei ollut edes koulutehtäviä mitä tehdä. Ei huvittanut ulkoilla yksin tai lähteä mihinkään. Makoilin tyhmänä ja tylsänä koko päivän sisällä. Nyt harmittaa vähän, kun niin hyvä keli oli verraten esimerkiksi tähän päivään, kun ei edes aurinko ole paistanut. Huomenna päivä uus, onneksi.
Mutta miten teillä menee? Olispa mukava kuulla vähän tarinoita sieltäkin, vaikka sitten turhia löpinöitä. Ja hei, kiinnostasko teitä nähdä kuvia tästä kämpästä missä nykyään asun? Ehdotelkaa muutenkin postausideoita, joita haluaisitte lukea.
-Maikki