MÖKILLÄ

                                     MÖKILLÄ

(kuvat ottanut suurimmaksi osaksi Noora)

Oon nykyään hirveen laiska lähtemään mihinkään ja siksi joka viikonloppu meneekin tylsyyttä valitellessa täällä kämpällä. Osittain voi johtua koulun tuomasta väsymyksestä, jota on vähä liiankin paljon, mutta pääasiassa se johtuu laiskuudesta. Yksinkertaisesti mua ei ole innostanut hypätä junaan ja odotella kyytejä, vaihtoja ja istua ulkona hytisemässä kylmyyttä jne. En kuitenkaan sano, että ne kämppäviikonloput mitä oon viettäny jotenkin kaduttas mua. Päinvastoin. On ollu ihana rentoutua ja viettää omaa aikaa ihan pelkästään itsensä kanssa.
Mutta itse asiaan. Mä oon aina tykänny käydä mökillä joko ystävien tai perheen kanssa. On ihana rauhoittua luonnonkeskelle, kynttilöiden ja takkatulen äärelle, laittaa villasukat jalkaan ja viettää aikaa läheisten kanssa. Mä oon jollain tapaa aika luontoihminen, tykkään välillä vähän "eräjormailla" ja nukkua teltassa monta kerrosta vaatetta päällä. Nyt en kuitenkaan telttaan päässyt, vaan ihanan takkatulen ääreen patjalle lämpimän peiton alle nukkumaan. Minä siis vietin viikonloppuni pitkästä aikaa jossain muualla kuin täällä, minne aina "vahingossa" jumitun. Meillä oli tosi mahtavaa. Poltettiin kynttilöitä, tehtiin hyvää ruokaa, otettiin kuvia, naurettiin "pari lisävuotta elämään", kuunneltiin joululauluja ja kahdella sanalla: nautittiin elämästä.
Oli ihana palata kämpälle hymy suupielissä takana huikea viikonloppu.
Miten teillä meni viikonloppu? Onko joku muukin edes vähän luontoihminen? 
(PS: Sain vihdoin oman kameran jolla pääsen kuvaamaan ihan milloin haluan. Tähän mennessä oon lainannu siskon kameraa mutta nyt omistan oman! Jee kivaa.)

                                     ♥Maikki

MITÄ ET VIELÄ TIENNYT MINUSTA?

                    MITÄ ET VIELÄ TIENNYT MINUSTA?

-Oon 164cm pitkä
-haaveilen omasta kirjasta tai cd-levystä
-käytän usein sanontaa "en ehkä kestä" tai "voi järki, ihan oikeesti"
-pelkään pimeää
-kun nauran, heilun puolelta toiselle ja taputan käsiä jalkoihin
-en tykkää, että minua kutsutaan nimellä Maiju
-minulla on 5 veljeä ja 4 siskoa
-rakastan kirjoittamista ja runoilemista
-Oon riisikakkujen suurkuluttaja
-rakastan joulutorttuja ylikaiken

-minulla on sulonen kummityttö

-kyllästyn nopeasti huulirasvoihin ja siksi minulla onkin niitä useita kappaleita, myös käsi- jalkarasvojen kanssa sama
-haaveilen kätilön-ammatista
-rakastan raitakuosia
-en pysty elämään ilman Snapchattia (sc: maijuska98)
-tykkään syksystä supersuper paljon

-oon nuori mummo: kärsin polvivaivoista, dementiasta, kylmyydestä--> villasukat, lapaset ja viltti kovassa käytössä
-en ole vieläkään tyytyväinen blogin ulkoasuun, mutta toivon joskus saavani siitä mieleisen
-tykkään yllätyksistä ja itken, jos sellaisia joskus saan
-haluan naimisiin ja perheen: haaveilen prinsessahäistä
-oon aika syvällinen ihminen ja tykkään enemmän jutella kuin riehua
-mulla on aika lyhyt pinna ja menetän hermoni helposti
-tykkään yksinolosta
-en voi alkaa nukkumaan, jos en kuuntele jotain rauhallista musiikkia
-säikähdän todella helposti

Siinä muutamia asioita, mitä mieleeni juolahti. Oliko samanlaisia tai edes samantyylisiä asioita, mitä voisitte itsestänne sanoa? Mitä ylipäätään tykkäsitte tällaisesta postauksesta? Mun mielestä tätä oli hauska tehdä.

                           ♥Maikki

LAPSUUS

LAPSUUS

Mä synnyin meidän perheeseen vanhimpana lapsena. Äidin mukaan olin vauvana kiltti ja rauhallinen, mutta n. 3kk ikäisenä alkoi korvavaivat ja olin todella itkuinen. Kun kuuri loppui, alkoi uudet korvakivut heti kahden päivän päästä. 8kk ikäisenä sain putket korviini, jolloin korvakivut loppuivat kuin seinään.

Kun siskoni syntyi, minut oli työlästä nukuttaa omaan huoneeseen. 
Lapsena olin hyvin ujo ja syrjään vetäytyvä. Muistan erityisesti eskariajat, ujona tyttönä olin riippuvainen yhdestä silloisesta ystävästäni. Hänen muuttaessa toiselle paikkakunnalle minut jouduttiin "pakottamaan" leikkimään muiden lapsien kanssa. Ekaluokalle mennessäni tutustuin tyttöön, josta tuli paraskaverini. Kuljimme ala-asteen läpi samassa porukassa "käsikädessä".

Lapsena meistä varmasti jokainen sanoo monenlaisia hauskoja lausahduksia ja niin myös minä tein: 

• "Jos sattaa vettä, sitte ei voi mennä lääkäriin" (2v)
• "Isi tuli autolla töistä, juoksit ovelle vastaan ja sanoit, " Päivää, olikko kaupassa?" (n.2v)
• "Isi oli halkomassa puita takapihalla. Katselit ikkunasta ja huusit: "Isi tule syömään pottua, täällä on ruokaa." Kello oli ilta -9-." (n.2v)
• "Nukkumaan mennessä sinulla ja siskollasi tuli tappelua, miten paljon ovi saa olla auki. Isi rauhotteli tilannetta "nyt nukkumaan tytöt". Vastasit siihen: "Nyt minä vien sinut rankamehtään."
• " Juteltiin joulupukin käynnistä, kerroit näin: "Minä kuulin kun ovikello soi ja luulin että siellä on haiseva tyttö." (n.4v).                              (Kopioitu luvalla vauvakirjastani, johon äitini on tapahtumia kirjoittanut.)

Äitini kirjoittaa luonteenpiirteistäni:

"Jo pienenä olit herkkä pahoittamaan mielesi, myös ajatuksiisi taipuvainen. Tempperamenttinen, kun suutuit, kiskoit ja revit joskus rajustikin esim. isin hiuksia. Pahoitat hyvin herkästi mielesi, suuttuessasi heittäydyt lattialle tai viskelet tavaroita, oma tahto on kova. 

Puhelias, vilkas tytöntyllerö.

Kärsimätön, jos et ekalla kerralla onnistu, luovuit yrittämästä uudelleen. Musikaalinen, 3v:na lauloit ja soitit monia lauluja pianolla. Jo alle 2.v:na oma tahto oli kova, suutuit, jos et saanut haluamaasi.

Kaupassa hermostutit äitisi kokeilemalla joka hyllystä tavaroita ja heittäydyit lattialle huutamaan karkkia."

Tulevaisuuden suunnitelmat: "3,5v:na sanoit hoitavasi isona lapsia. Perhetuttumme kyseli: 

-Tuleeko sinusta lääkäri?

-Ei tule.

-Tuleeko sinusta sairaanhoitaja?

-Ei tule

-Hoidatko sinä isona lapsia?

-Hoidan
(Kopioitu vauvakirjastani, johon äitini on tapahtumia kirjoittanut.)

Tässä postausta mun lapsuusajoista. Mitä tykkäsitte? Oliko jotain samanlaisia piirteitä, mitä teilläkin on lapsena ollut?
                                ♥Maikki

VÄSYNYT MUTTA ONNELLINEN

Heipsan ystävät! Otsikon mukaisesti fiilis on tällä hetkellä väsynyt, mutta onnellinen. Päivä päivältä jaksetaan eteenpäin. Joka aamu herätessä tuntuu siltä ettei tää koulupäivä tuu päättyyn ikinä. Yhtenäkään aamuna ei ole huvittanut nousta ja lähteä kouluun, mutta niin vaan on kohta tämäkin viikko "pulkassa".
Mä oon jo alkanu vähän fiilisteleen joulua. Hups! Oon kuunnellu joululauluja, tehny joulutorttuja, ostanu jouluvalot ja itseasiassa tänään kaupungilla käydessä taisin mä ostaa pienen joulukuusen. Siitä aion kyllä pitää näppini erossa vielä kuukauden. Mutta ompahan valmiiksi. 
Me täällä kämpällä tyttöjen kanssa ollaan kynttilöiden suurkuluttajia. Naurahdin yks päivä kaupan kassalla kun hihna täynnä erilaisia kynttilöitä ja tuikkuja. Toinen, mikä on huvittanut myös on kahvipakettien määrä. Tarjouksesta ostin 4 pakettia kahvia, nyt kaapin hyllyllä komeilee peräti 6 pakettia! Nää on näitä elämän pieniä iloja.
Huomenna alkaa odotettu viikonloppu. Ihanaa, saa nukkua pitkään ja nauttia pelkästä hiljaisuudesta. Ja huomenna mä lähden mun kahden pikkusisaren kanssa Linnean luokse illaksi hoitamaan lapsia. Kiva, kun on autokyyti, niin ei tarvitse junalippuja maksaa. Opiskelijan elämä on köyhää.
Tällaisia kuulumisia mulla tälläkertaa. Kuvat on otettu yks aamu hyppytunnilla, kun innostuin lähtä kuvaamaan. Ei haitannut kylmä tuuli, eikä sotkuiset hiukset. Riitti vain, että minä ja kamera saimme pienen hetken ja kauniit syksyiset maisemat kuvattavaksi.♥
                                                                 ♥Maikki

MUISTOJA MUN KANSSA

Heissan ihanat lukijani!
Yks päivä miettiessäni postaus-ideoita mulle tuli ajatus, että kertoisin ystävieni näkökulmasta -muistoja mun kanssa-. Innostuin heti ideasta ja laittelin viestiä muutamalle ihmiselle, josko he ehtisivät kirjoittaa pienen tekstinpätkän. Yllätyin, kuinka monet mulle tekstin kirjoittivat ja kiitänkin suuresti teitä, jotka näitte tähän vaivaa!♥
(Kuvista et voi päätellä, kuka on minkäkin tekstin kirjoittanut, summanmutikassa ne tekstien väleihin sijoittelin)

"Ekaks tuli mieleen yks kesäyö, kun nukuttiin kaveriporukalla teiän vaunussa ja saatiin aivan huippuidea sun kanssa, ku lähettiin keskellä yötä uimaan. Juttujen taso oli kans sinä yönä semmosta, että ihan nolottaa näin jälkeenpäin ajateltuna:D Pyörälenkki tässä syksllä on kans ihana muisto, kun puhuttiin aivan kaikesta, mitä tuli mieleen. Sen lenkin jälkeen oli kyllä niin hyvä fiilis! Ja ihan lähin muisto minkä haluan vielä, niin kun lähettiin Iisalmeen yhteisen kaverin kämpille ja käytiin frisbaamassa, naurettiin ja juteltiin. Illalla kututtiin vielä porukkaa kodalle ja piettiin hauskaa. Ihan huippu päivä."

"Sun kanssa ollaan naurettu vedet silmissä meidän sakeille jutuille, maattu siskonpedillä juttelemassa syvällisiä, kerrottu semmosia asioita, joita ei tiedä kukaan meidän lisäks, kävelty käsikädessä pimeellä metsätiellä laulaen ja luotettu toiseen. Ollaan laulettu kolkyt henkisessä porukassa ja räkätetty nii kovaa että koko talo herää. Pyöräilty kuuskyt  kilsaa ostamaa karkkia ja tsempattu kun toinen tarvii apua, mutta myös iloittu ja oltu onnellisia toisten puolesta. Kuvattu ties missä ja istuttu juttelemassa läpi yön. Kälkätyskaksikko kuvaa meitä aika hyvin, juttu ei lopu kovi helposti. Meillä on niin paljon unohtumattomia muistoja että niitä voi muistella koko loppuelämän♥"

"Muistan opistolla tosi selkeästi ekan päivän ku juteltiin. Me tutustuttii ja tultii tosi läheisiksi, koska ollaan vaan niin samanlaisia. Sitte sää vielä muutit meijän kämppään ja opistovuden aikana tuli niin paljo huippuja muistoja ettei niitä osaa eritellä. Me välillä riehuttiin ja naurettiin, välillä raivottiin ja itkettiin, oltiin ja ollaan vieläkin kaikessa toistemme tukena. Meijän vaahtoamiset on aina jälkikäteen naurattanu ku hermottiin kumpikin samoista asioista, joskus aivan säälittävän pienistä. Muistan ku uskalsin sulle paljastaa ekana mun ihastuksen nimen. Ja kerran tekoitkettiin kilpaa ja se kumpi hävis, joutu laittaan nuudeliveden kiehumaan. Mutta muistoja on ihan sikana ja suurin osa aivan huippuja!"

"Maiju, minä ja minun huonekaveri kokoonnuttiin syystalvella joka ilta juttelemmaan meiän huoneeseen. Istuttii ylleesä lattialla maton päällä ja oli niin helppo jutella aivan kaikesta, vaikka ei opiston alkupuolella vielä ees niin hyvin tunnettukkaan toisia. Välillä pohdittiin yhessä syvällisiä, välillä piettiin hauskaa ja naurettiin. Usein istuttiin kynttilän tai pienen pöytälampun valossa, ettei opettajat nää,että valvotaa, ku ei millään raskinu lopettaa juttuja kesken ja lähtä nukkumaan. Yömyöhäsellä ku viimein oli pakko alakaa nukkumaan ni ovenraosta vielä viimiset jutut heiteltii. Tämä yks todella vahva myönteinen muisto jääny minulla opistovuodesta. Miten helppo teiän kans oli puhua maan ja taivaan väliltä, ja kuinka parhaita nämä yöt oli, että ei jaksanu univeloistakaan ressata:D"

"Maikki, oon asunu sun kans viime vuoden samassa kämpässä, joten meillä on monia hyviä yhteisiä muistoja. Mulla tulee heti ekana mieleen monet keskustelut kahestaan kämpän keittiössä, ku vaan juteltiin ihan kaikesta. Sunn kanssa niin monesti innostuttiin yhtäkkiä jostain meijän tyhmästä ideasta ja oltiin kumpikin heti täysillä mukana siinä. Leipomaan saatettiin alkaa vaikka keskellä yötä ja niistä kans jääny hauskat muistot. Ja sun kans saa aina nauraa, oot kultanen ihminen♥"
"Oli suvikset, oli yks ihana ilta. Okei emmä muista oliko se ilta vai päivä, joku huippu hetki kuitenkin. Erkaannuttii isommasta porukasta kahestaa jostain syystä ja sun piti mennä tapaa joitain sun kavereita keitä et ois halunnu. Tulin sun mukaan ja tylsistyttii vähä siinä. Sit sun sisko soitti, alko raivoo sulle joistai kengistä. Kaike säädön jälkee mentii teiä vaunulla käymään ja vaihoitte ne kengät. Taas lähettii menee, raivottii jostai aiva tyhmistä asioista ja sillee. Illan aikana me erkaannuttii. Mua jäi vaivaa, ku olit ollu aika masis. Soitin sulle ku mullaki oli vähä paha olo ja sanoit olevas yksin teltalla. Tulin sun luo ku kello oli aika vähä. Siinä hetkessä ku juteltii ja avauduttii kaikista asioista, tajusin kui tärkee mulle oot. Tajusin, että just sun ystävä haluun oikeesti olla."

"Sun kans on tosi mukavia muistoja. Oot aina niin semmonen ihanan ilonen ja sulla on parhaita ideoita, varsinkin kun sekoat vähän. Oot ihana ku sekoot. Muistan ku joskus tulin teille yökylään ja tulin käymään teiän koulussa. Se yks opettaja ei päästäny mua sinne luokkaan yhelle tunnille ja sit sinne käytävään kuulu kaikki mitä teitte siellä tunnilla. Mentiin joskus sinne johonki järveen uimaan sillo ja seisoin siellä järves vaikka kuinka kauan ku en muka uskaltanu heittää talviturkkia, sit te kumminki käskittä mun heittää talviturkin ja ku voin sit kuulemma kehuu et oon heittäny sen jo. Nukuttiin siellä teijän asuntovaunussa ja sekoiltii sielä. Puhuttii kans paljo kaikesta ja sekoiltii siellä. Lähettii matiskille keskellä yötä salaa pyörillä ja ostettii ranskiksia ja lähettii jotai ihme reittejä pois. Sit joskus talvella ollaa käyty Matkuksessa tosi aikasin aamulla. On niitä muitaki muistoja, mut noi nyt tuli mieleen♥"

                                 ♥Maikki

MITÄ SULLE KUULUU?

Onko kukaan koskaan miettinyt ja ajatellut tarkkaan, mitä kysyjä lauseella "mitä sulle kuuluu?" oikeasti haluaa ja tarkoittaa? 
Oon huomannu useamman kerran, että tuon lauseen merkitys katoaa aivan kuin tuhkatuuleen: vastaus kysymykseen on todella todella monesti vain pelkkä "ihan hyvää, entä sulle?". 
Minä itse olen luonteeltani aika huolehtivainen ja koen tärkeäksi sen, että mun läheisilläni on kaikki hyvin ja he voivat puhua asioistaan joko minun kanssani tai sitten jonkun toisen kanssa. Oonkin monesti tuon asian suhteen miettinyt, että mitähän ihmiset ajattelevat siitä, kun kyselen useasti ehkä hieman pienistäkin jutuista ja olemuksesta, että onko kaikki hyvin. 
Kun mä itse kysyn kysymyksen, "mitä sulle kuuluu", niin myös todella tarkoitan sitä. En hyväksy vastausta "ihan jees" tms, vaan toivoisin että siihen osattaisiin vastata laajemmin, mutta en myöskään vaadi kertomaan henkilökohtaisia asioita; senkin voi ilmaista toisella tapaa. Mulle riittää tieto, että niistä vaikeimmistakin asioista puhutaan edes jonkun kanssa. Ei kenelläkään meistä voi mennä aina niin täydellisesti ja ihanasti. Ja siksi ihmettelenkin, miten vastaus voi olla joka kerta se sama rallatus "ihan hyvää". Oon suoraan sanottuna kyllästynyt siihen. Kuka sinulta kyselisi kuulumisia, jos ei oikeasti haluaisi tietää siihen oikean vastauksen? Ei ainakaan aito ystävä tai kaveri. Voin ihan rehellisesti kertoa, että monta kertaa oon kokenu itseni tarpeettomaksi saadessani vastauksen "ihan hyvää", kokenu myös sen, ettei minua arvosteta kysyessäni kuulumisiani ja kertoessani siinä samalla sen, että olen valmis kuuntelemaan, jos jotain on, mistä olisi tarpeen keskustella.

Mielestäni kenenkään ei pitäisi kysyä kuulumisia siinä mielessä ja luulossa, että vastaus olisi sitten niin positiivinen ja iloinen, kun voi vaan olla. Ymmärrän sen, että usein sellaisille ihmisille ketä ei kunnolla tunne, on vaikeampi puhua asioista, mutta kai nyt siltikin voi sanoa, ettei elämä aina ole ollut kovin iloista ja ihanaa. Vai onko se jotenkin noloa sanoa? 

Voin myöntää sen, että olen itsekkin saattanut vastata pelkästään, että "ihan hyvää", mutta usein kyllä vastaan vähän pidemmästi. Jos minulta nyt kysyisi joku hieman tuntemattomampi henkilö, että "Mitä sulle kuuluu?", niin vastaisin varmastikkin näin:
"Mulle kuuluu tällä hetkellä oikeastaan aika hyvää. Koulussa menee suhteellisen hyvin ja tykkään monista kursseista, mitä mulla tässä jaksossa on. Ainoastaan yks, mikä inhottaa, on väsymys. Mutta sekin hoidetaan pois viikonlopun aikana, toivottavasti ainakin:D. Tottakai sitä aina välillä on vähän vaikeimpiakin ajanjaksoja, mutta onneksi ystävät ovat tukena ja turvana! 
Yks mikä mun hymyä on nostattanut, on kehitysvammaisten kerho. Niin ihanaa huomata, kuinka ne oikeasti nauttii elämästä ja hymyilee vaikeidenkin asioiden äärellä. Positiivista sakkia! Mutta hei, mitä sulle kuuluu?:)"
Mielestäni vastaus olisi pikkasen pidempi, mitä pelkkä "ihan jees". 

Mitä ajatuksia teille syntyi tämän postauksen myötä? Miksi sinä kysyt ystävältäsi kuulumisia? Oletko koskaan miettinyt, millainen vastaus sieltä olisi tulossa? Onko vastauksesi usein liiankin positiivinen?
                            ♥Maikki

LÄHEISTEN KAIPUU

Joskus on vaikeaa ymmärtää, että elämään kuuluu myös suru ja ikävä. Jokaisen meidän elämä päättyy joskus, toisilla se on lyhyempi kuin toisilla. Viime aikoina olen ikävöinyt suunnattoman paljon läheisiäni, joita olen menettänyt. Lohduttavaa on kuitenkin se, että he ovat hyvässä turvassa meidän enkeleinämme. Tässä postauksessa aion kertoa teille, kuinka mä muistelen mun rakkaita ja lievitän surua, jota on vieläkin ja mitä mulle merkittäviä asioita on tapahtunut läheisteni kuollessa.

-Istuskelen usein iltaisin ulkona ja katselen tähtiä. Joka kerta valitsen lukuisista tuhansista tähdistä yhden, tarkkailen sitä ja ajattelen juuri sen tähden olevan rakkaan ystäväni tähti. (Myös muiden läheisteni kohdalla teen samoin).-

-Kerran opistovuotena halusin hetken olla rauhassa. Oli ilta, menin rannalle ja istahdin kivelle. Valo taivaasta hohti suoraan minun kohdalleni. Se oli haikeaa, mutta ihanaa.-

-Ystäväni oli juuri kuollut ja usein lenkillä käydessäni tykkäsin sen päätteeksi käydä haudalla "rauhoittumassa". Ne olivat hetkiä, jotka minua kantoivat ja auttoivat jaksamaan eteenpäin.-
-Olin peruskoulun 8-luokalla ja kouluni oli juuri päättynyt. Huomasin äitini lähettämän viestin, jossa hän kertoi Silja-tädin kuolemasta. Kyyneleet valtasivat kasvoni ja riensin siskoni luokse. Ympärillä oli suuri joukko yhteisiä ystäviämme, jotka tukivat meitä suuresti. Muutamat ohi kävelevät opettajatkin osanottivat, joka tuntui hyvältä.-

-Joka kerta, kun oman kuolleen läheiseni syntymäpäivä, nimipäivä tai kuolinpäivä on, sytytän kynttilän ja asetan pöydällä olevaa enkeliä vasten jonkin kuvan, joka muistuttaa kyseistä henkilöä.-
-Runot ovat olleet elämässäni hyvin tärkeä voimanlähde ja apu vaikeissa tilanteissa. Sellaisina hetkinä otan esille kynän ja vihkon, johon olen tallentanut omia runoja ja ajatuksia erityisesti minulle tärkeistä ihmisistä, jotka ovat menehtyneet. Jälkeenpäin niitä on ihana muistella ja lukea.-

Mitä tykkäsitte tällaisesta vähän vakavemmasta postauksesta? Haluatteko kuulla joitakin runonpätkiä, joita itse elämän varrella olen kirjoittanut?

                                                                     
                                ♥Maikki